Buster RS:n uusi elämä

Busterin hankinta

Tehdessäni Scyllaan viimeisintä suurta remonttia törmäsin kesällä 2009 uuteen tilanteeseen; Ensimmäisen kerran yli kahteenkymmeneen vuoteen näytti siltä, että joudun viettämään kesän kuivalla maalla. HHHRRR...  Tämähän ei käy! Jokin vesikulkuneuvo piti saada alle. Sain lainata naapurin pientä Terhiä. Se oli aika mukava, mutta aika pian kävi selväksi, että 20 hv:n perämoottori yhdistettynä neljämetriseen veneeseen ei ollut oikein riittävä yhdistelmä neljän hengen retkeilyyn. Varalaitaa oli liian vähän ja koneteho riitti juuri plaaniin. Aallokkoon ei oikein voinut lähteä. Kipinä avoveneilyyn kuitenkin syttyi. Kalavenettäkin olin monta vuotta miettinyt. Ehkä nyt voisi olla sopiva hetki kyseiselle hankinnalle. Mutta minkä veneen hankkisin? Rahaa en halunnut käyttää muutamaa tonnia enempää. En ollut juurikaan perehtynyt erilaisiin vaihtoehtoihin. Päällimmäisenä ajatuksena oli helppohoitoisuus ja kestävyys. En halunnut enää Scyllan lisäksi toista paljon huoltoa vaativaa venettä. Eräs tärkeä haluamani ominaisuus oli se, että vene olisi vedettävissä rannalle ilman, että pohja kärsii. Alumiinivene tuli ensin mieleen ja niistä joku vanha Buster. Vanhat Busterit tuntuivat olevan hinnoissaan. Näytti siltä, että varaa olisi lähinnä Buster R:ään noin 40 hv:n koneella. Olin jo lähdössä katsomaan yhtä Pirkanmaalle, kun netissä sattui silmään eräs RS 40 hv:n kaksitahtisella Johnssonilla. Hintakin oli sopiva budjettiin nähden. Aavistin kyllä, ettei sillä hinnalla mitään uutuutta hankita, mutta pienellä siistimisellä pitäisi jonkinnäköinen kulkupeli saada. RS:hän on puoli metriä pidempi kuin lainassa ollut vene ja konetehoa olisi tuplasti. Tämän pitäisi olla suhteellisen sopiva minun käyttööni. Ajoin Lahteen ja kaupat syntyivät. Kotiin päästyäni vene kaipasi välittömästi perusteellisen siivouksen ja kaikenlaisen ylimääräisen poistamisen. Perässä oli muun muassa jonkinlainen häkkyrä, joka esitti vetouistelukoneen telinettä. Veneen satamakuomu oli aivan riekaleina ja siitä ei ollut muualle kuin kaatopaikalle. Moottorissa ei ollut sähkötrimmiä, vaan ns. köyhän miehen trimmi, eli koneen nostoa keventävä kaasujousi. Sekin oli rikki. Pientä hankittavaa oli, mutta aika pienellä vaivalla sain veneen veteen ja käyttö voi alkaa.

 Tässä vene ensimmäistä kertaa uudessa kotisatamassaan 

siivottuna, pestynä ja vähän uudelleen varustettuna. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.
 

Tältä näytti veneen perässä, kun se  tuli  pihalle.  

Kaasujousi toimi juuri ja juuri ensimmäisenä kesänä 

pienen virittelyn jälkeen. Lautaviritys lähti ensimmäisenä.

Kalaan päästiin jo.

Retkellä jossain  kotivesillä.  Juuri tätä tarkoitusta varten  

halusin veneen olevan alumiinia. Se piti voida vetää rannalle 

sen suurempia miettimättä. 

Menossa kalaan poikien kanssa.