Johnson 40 VRO:n perän korjaus, huhtikuu 2013

Buster majailee talvet autotallimme vierellä. Tehdessäni lumitöitä veneen perän takana huomasin potkuriakselilta alaspäin menevän öljyvanan ja maassa pienen öljyläikän. Kokeilin potkuria, mutta se ei liikahtanutkaan vaikka vaihde oli vapaalla. Aloin aavistella pahaa... 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Työnsin veneen autotalliin sulamaan ja muutaman päivän 

kuluttua aloin tutkimaan tilannetta. Nyt potkurikin liikkui. 

Epäilykset vahvistuivat. Perässä taitaa olla vettä öljyjen 

kaverina, vaikka kukaan ei ollut kutsua esittänyt.

Irroitettuani potkurin syy öljyvuotoon  löytyi; 

Syksyn viimeisellä kalaretkellä taisi yksi pilkkisiima 

joutua potkuriakselin ympärille. Se ikään kuin kaivautui 

akselitiivisteen ja akselin väliin ja avasi näin vedelle tien 

perään ja kun vene on ylhäällä pääsi pieni tilkka öljyäkin ulos. 

Avatessani öljytulpan perän alaosasta ulos ei tullutkaan 

ensimmäisenä öljyä vaan kahvikupillinen vettä!! Sen jälkeen 

toki öljyt, mutta hieman harmaanpuoleisena. 

Öljytulpan magneetissa oli myös aika reilusti metallipurua. 

Tämä ei myöskään hyvää luvannut, jotain muutakin on pielessä!!

Perä irti moottorista ja tutkimaan  mitä 

perän sisältä löytyy...

 Irroitettu  perä näyttää päältä tältä. Vasemmalta oikealle; 

vaihteensiirtovipu, vetoakseli sekä tiiviste vesipumpun ja 

moottorin yläosan välillä.

 Pienen puhdistuksen jälkeen aloitin perän 

avaamisen. Vesipumpun kotelo ensimmäisenä 

pois. Seuraavaksi impelleri, joka tässä 

moottorissa on kolmesiipinen.

 Impellerin alla olevan levyn poiston 

jälkeen voidaan irroittaa vaihteensiirtotangon 

ohjuri. 

 Seuraavaksi vetoakselin ylempi tukilaakeripesä.

Potkuriakselin takimmainen laakeri- ja tiivistepukki irtosi 

loppujen lopuksi aika helposti ulosvetäjän avulla. Aioin 

ensin tehdä koko ulosvetäjän itse, mutta onneksi löysin 

Biltemasta valmiin mallin, johon tein kuvassa näkyvät 

pitkät tangot. Johnsonissahan käytetään jenkkityyliin 

tuumakierteitä, jolloin ulosvetäjän tankojen päihin 

jouduin tekemään 1/4 tuuman kierteet. 

Takimmaisen laakeripukin poiston jälkeen paljastui tällainen näkymä. Syy 

metallilastujen suureen määrään selvisi; pienestä rattaasta puuttui  kokonainen piikki.

 Rattaan alapuolella on matala lukitusmutteri. Jotta mutterin saisi auki, pitää 

akseli lukita paikoilleen.

Vetoakselin lukitusta varten valmistin tällaisen työkalun. 

Akselistahan ei voi pitää kiinni esimerkiksi putkipihdeillä. 

Niiden leuat jättäisivät taatusti jäljet akselin pintaan ja 

pahimmassa tapauksessa tiivistepintoihin. Jos näin tapahtuisi, 

uusia akselitiivisteitä ei saisi pitämään millään, eli akseli olisi 

käytännössä pilalla.

 Vuorasin työkalun reiän sisäpinnan vielä ilmastointiteipillä, 

jotta mitään naarmuja ei syntyisi akseliin. Sitten vaan työkalu 

kiinni akseliin parilla pultilla. Työkalusta voikin jo pitää 

kiinni vaikka putkipihdeillä. Rattaan alla oleva mutteri aukesi 

helposti ja ja akseli säilyi siistinä. 

Kun sain rattaan irti huomasin, että sen molemmilta puolilta oli piikki murtunut. Tämä oli entinen ratas. Uusi pitäisi jostain saada. 

Minulla kävi hyvä tuuri ja löysin eräästä paikallisesta perämoottorikorjaamosta 

käytetyn rattaan. Se oli hieman kärsinyt, mutta ajattelin, että koska piikeissä ei ollut murtumia 

voisi tästä saada hiomalla toimivan rattaan. Uutta myydään vain kahden rattaan pakettina, 

eli potkuriakselilla oleva etummainen suuri ratas sekä tämä pieni yhdessä. Ja hintaa vain 540€. Tarkistin oman moottorini vastaavan suuren rattaan ja se näytti olevan täysin kunnossa. Ei murtumia eikä naarmujakaan.

Tämän käytetyn pikku rattaan sain kymmenellä eurolla. Ajattelin, että kannattaa ainakin yrittää. 

Kävin jokaisen piikin pinnan läpi pienoisporakoneen 

erittäin hienolla hiomapaperilaikalla.

 Tällainen rattaasta tuli. Seuraavaksi akselitiivisteiden kimppuun.

Potkuriakselin tiivisteet olivat tosi tiukasti kiinni laakeripukissa. 

Kunnollisella massaulosvetäjällä ne lähtivät aika siististi, mutta 

epäilen, että ilman sitä olisi ollut vaikeuksia. 

 Akselilla on kaksi tiivistettä selät vastakkain. Toinen pitää 

veden ulkona ja toinen öljyt sisällä. 

 Laakeripukin huolellisen pesun jälkeen uudet tiivisteet paikoilleen...

...samoin vetoakselin yläpään laakeripukkiin.

Peräkotelosta piti pestä kaikki vanhat öljyn 

ja veden jäämät, sekä metallimuruset pois. 

Voitelin akselitiivisteet huolellisesti Johnsonin 

omalla Triple Guard rasvalla ja laakereihin 

reilusti peräöljyä. Asentaessani laakeripukkia 

takaisin paikoilleen teippasin akselin urat, jotta uudet 

tiivisteet eivät vaurioituisi.

Osa pulttien reistä näytti sen verran hapettuneilta, 

että päätin käydä kaikki reiät kierretapeilla läpi. 

Kierretapeilla siis puhdistettiin likaiset ja ehkä jo 

vähän vaurioituneet kierteet. Tämä helpotti aika 

lailla kokoamista. Kaikki pultit menivät siististi 

paikoilleen. 

Laakeripukit on tiivistetty runkoon O- renkailla. 

Uusin kaikki O-renkaat, jotta voin olla varma 

perän tiiviydestä.

Uusi impelleri olikin viimeisiä  uusittavia asioita ennen 

perän kiinnittämistä takaisin moottoriin. 

No niin. Uusin vielä vesipumpun päällä olevat tiivisteet. 

Tämä alkaa jo näyttää hyvältä. Nyt perä on valmis 

kiinnitettäväksi moottoriin. 

 Valmista tuli ja  nyt vain odotellaan jäiden lähtöä merestä.

Tämä talvi oli pitkä ja kylmä. Jäät lähtivät myöhään, joten sain Busterin veteen vasta toukokuun alussa. Koeajo sujui hyvin ja moottori tuntuisi olevan taas kunnossa. Muutaman ajokerran jälkeen olisi tarkoitus ottaa vene ylös merestä ja tarkistaa öljyjen laatu. Eli jos tiivisteet pitävät, niin öljyjen pitäisi olla kirkkaita.