Mönkijän hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun hakkautimme erään pienehkön metsäpalstan. Palstalle tehtiin niin sanottu päätehakkuu. Katsellessani palstaa hakkuun jälkeen aloin miettiä jäljelle jääneen polttopuun määrää. Äkkiä katsoen sitä ollut paljoakaan, mutta kun tarkemmin katsoi, niin olihan sitä aika lailla, se vain oli hajallaan pitkin palstaa. Maasto on traktorille hankalahkoa; kiveä kiven vieressä, pehmeitä paikkoja siellä täällä ja vielä pari rinnepaikkaakin. Sen verran palstalla on kuitenkin kokoa ja puumäärät sellaisia, että ilman kuljetuskalustoa ei työ tulisi onnistumaan. Mikä neuvoksi? Olin joskus Youtubessa törmännyt mönkijällä tehtävään metsän siivoukseen ja päätin tutkia asiaa tarkemmin. Youtubesta löytyi vaikka mitä aiheeseen liittyvää. Lisäksi Googlettamalla löytyi paljon asiaan liittyviä muita linkkejä. Mönkijällä tehtävä korjuu alkoi kiinnostamaan. Asiaan paremmin perehtymällä yllätyin, miten paljon asiaan liittyvää kalustoa löytyy valmiina ja kekseliäät ihmiset ovat itse rakentaneet omiin tarpeisiinsa.
Mönkijä on ollut minulle kaiken kaikkiaan aika vieras asia. En tiennyt, mitä erilaisia laitteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan. Kaiken lukemisen jälkeen kuva kirkastui mielessäni; Maasto-, tieliikenne- tai traktorimönkijöistä itseäni kiinnosti eniten kaksi jälkimmäistä. Jos olisi kysymys pelkästään metsätyöstä, kaksi ensimmäistä olisivat ilman muuta vahvimmat ehdokkaat, mutta kun ajattelin, että mönkijällä pitäisi päästä ajamaan myös laillisesti tiellä, niin maasto- mallit jäivät pois vaihtoehdoista. Ajattelin, että laite saisi kulkea vähän enemmän, kuin 45 km/h, minkä traktoriksi rekisteröity saa enintään kulkea. Toisaalta traktorin käyttökustannukset olisivat hieman halvemmat, kuin tieliikenne- laitteen, lähinnä halvempien vakuutusten takia. Pelkän metsätyön takia mönkijä olisi suuren osan vuotta täysin käyttämättä, mutta halusin, että vapaa-ajan käyttö erilaisissa muodoissaan olisi myös mahdollista, jolloin myös käyttöaste kasvaisi. Toisin sanoen päädyin tutkimaan tieliikennemalleja.
Myynti-ilmoituksia selatessani vastaan tuli monia vaihtoehtoja, jopa niin monia, että taas piti tutkia mitä eri merkeistä ja malleista sanotaan. Kaikilla laitteilla löytyy sekä puolesta, että vastaansanojat ja todellisuus piti löytää rivien välistä. Esim. joidenkin merkkien keskustelupalstoilla oli paljon sellaisia viestejä, minkä tiivistetty sanoma oli: Jatkuvasti odottamattomia ja uusiutuvia, sekä yleisesti ottaen heikosta laadusta kertovia vikoja. Mielestäni näitä löytyi eniten Kiinalaisista tuotemerkeistä. Kiinalaisista koneista minulla on ollut muutenkin toisinaan erittäin negatiivisia kokemuksia ja nyt kun kyseessä on usean tuhannen euron hintainen laite en oikein uskaltanut ottaa riskiä, joten jätin Kiinalaiset merkit pois mielestäni. En väitä, ettei olisi mahdollista saada aivan kelvollista Kiinalaista mönkijää, mutta riski oli minun mielestäni liian suuri, huolimatta siitä, että samalla hinnalla, kun käytetty merkkituote maksaa, niin saisi uuden ja houkuttelevilla ominaisuuksilla varustetun Kiinalaisen. Näin minä sen ajattelin. Monet päätyvät toiseen ratkaisuun.
Kaiken miettimisen ja etsinnän jälkeen löysin vielä kohtuullisen läheltä Polaris 330 ATP:n. Tämä vaikutti omiin tarpeisiini aika sopivalta. Tehon riittävyys metsätöissä oli pienoinen huolen aihe, mutta kun tätäkin tutkin keskustelupalstoilla, niin tulin siihen tulokseen, että kyllä se minun tarpeisiini pitäisi riittää. Aika nopeasti tehon puute tai riittävyys tultaisiin huomaamaan.
Tämän näköinen laite löytyi ja kauppaan
sisältyi vielä lumiaurakin, vaikka minulla
ei taida sille paljon käyttöä ollakaan.
Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.
Pelkkä mönkijä ei riitä, vaan se pitää varustella metsäkäyttöön sopivaksi, joten tuumasta toimeen.
Näin jossain Youtube- videossa, kun joku oli rakentanut
pikakiinnityksellä varustetun työkalutelineen etutavaratelineen
päälle. Mielestäni se oli aika kätevän näköinen, joten
päätin tehdä sellaisen itsellenikin. Työkalut ovat pikakiinnityksellä
kiinni.
Kyseisen mönkijän takaosassa on valmiina pieni lava,
johon saan hyvin mahtumaan kuvassa näkyvät työkalut ja tarvikkeet.
Nyt saadaan työkalut kulkemaan kätevästi, mutta vielä pitäisi saada
itse pääasia, eli puu kulkemaan. Minkälainen perävaunu olisi kätevin?
Päädyin hankkimaan tavallisen perus ATV:n
tukkikärryn. Sattui hyvä tuuri ja löysin sellaisen
tarjouksen, joka sisälsi nosturin. ( Tosin ilman
vinssiä, mutta se ei olisi suuri pulma.) Koska suuri
osa kerättävästä polttopuusta tulisi olemaan suuria ja vääriä
oksia, niin päätin, että lavan pitäisi olla umpinainen.
( Jotta oksat eivät sojottaisi joka suuntaan kuormasta.
Näin säästäisin myös renkaita.)
Tässä lavan vanerointi lähes valmiina. Pohjavaneri
on 15mm paksua ja muut osat 12mm vesivaneria. Laitoin
liukkaan puolen sisälle päin, koska luulisin, että
kuorman teko ja purkaminen saattaisi näin helpottua.
Puut vain liukuvat mukavammin ja kevyemmin.
Ehkä jossain jyrkässä ylämäessä kuorma pitäisi sitoa kiinni,
jotta se ei putoaisi ennen aikojaan kyydistä. Aika tulisi tämän näyttämään.
Kiinnitin levyt kahdesta syystä kumilenkeillä:
Ensinnäkin telin keinuakselin liike ääriasennoissaan
on niin suuri, että akseli tulisi ottamaan kiinni lavan pohjaan.
Tästä saattaisi seurauksena olla se, että jos pohjavaneri olisi
kiinnitetty kiinteästi kärryn runkoon esimerkiksi ruuvaamalla,
niin se saattaisi repeytyä irti. Eli levyn pitäisi päästä liikkumaan
tarvittaessa. Tästä syystä en kiinnittänyt levyä mitenkään, en
edes kumilenkeillä. Sivuvanerit pitävät pohjavanerin paikoillaan.
Kuten kuvasta näkyy sivuvanerit on kiinnitetty kumilenkeillä.
Kuten tästä kuvasta näkyy kumilenkkien sijoitus pankoihin
nähden ei ole keskeinen, vaan vähän toisella reunallaan.
Tällä pyrin saamaan kumilenkin kulman kiinnikkeessä
sellaiseksi, että se pysyy oikeasti kiinni ja että kiinnitys ja
irroitus olisivat helppoja. Kumilenkin kiinteän pään varmistukseksi
laitoin vielä nippusiteen. Se pää ei ainakaan aukea.
Tukkikärryä kootessani törmäsin toiseen
pulmaan: Kärry on liian korkea sopiakseen auton
perävaunun kuomun alle. Eli nosturin torni
pitää saada alas ja mielellään ilman työkaluja. Tornihan on
kiinni kärryn rungossa kolmella pultilla, mutta
jos kärryä kuljetetaan vähänkään useammin, niin
mielestäni on liian vaivalloista irroittaa aina
kyseiset pultit...
... Joten päätin rakentaa kyseiseen liitokseen
riittävän tukevan saranan. Tämä tulisi olemaan takimmainen,
eli varsinainen sarana, minkä ympäri nosturin torni tulisi kaatumaan
taaksepäin lavalle...
... Kun taas tämä olisi tornin etupuolella oleva irroitettava
lukitustappi. Kuten näistä muutamista kuvista näkyy
vinssiksi valitsin Bilteman kaksinopeuksisen venevinssin.
Lisäsin vielä kärryn aisaan
aisapyörän. Ajattelin, että jos joskus syntyy tilanne,
että täydessä lastissa oleva kärry on irroitettava
vetokoukusta, niin sitä ei enää nostettaisi käsin. Ja
kun kärryä säilytetään käyttämättömänä, niin nyt vetopää
on siististi irti maasta. Ja vielä, onhan kärryä näin mukavampi
liikutella käsinkin. Kuvassa olen juuri tuonut kärryn
siivottavalle palstalle.
Ensimmäinen kuorman teko meneillään. Vähän jännittää
jaksaako mönkijä vetää kuormaa ja kestääkö mönkijä ja
kärry työn touhussa! En tiedä miten paljon kuormaa voi
tehdä, mutta pianhan se selviää...
Ensimmäinen kuorma oli tämänkokoinen ja se tuli hienosti metsästä ulos. Tämä lupaisi hyvää.
Maasto on muutamissa paikoissa hieman haastava,
jos kärryssä on paljon painoa...
... ja kun maan pinta on kovin epätasainen, niin keinuakselithan
liikkuvat aika paljon. Toimivatko ne yhteen vanerien kiinitysten kanssa,
vai joudunko muuttamaan kiinnityssysteemiä?
Seuraavaan kuormaan uskalsin jo ottaa kyytiin vähän
suurempia puita. Sain samalla kokeilla vinssiä.
Käsikäyttöinen vinssi on aika hidas, mutta selkää
tämäkin säästää. Ei tarvitse nostaa kaikkien painavimpia
puita. Jos vinssiä tarvitaan paljon, niin silloin
pitää harkita sen vaihtamista kauko-ohjattuun sähköiseen.
Tässä ensimmäisen vajaan viikonlopun "saalis."
Työ tuntuu sujuvan aika mukavasti ja suurin piirtein
suunnitellusti.
