Tässä vaiheessa, huhtikuun lopulla 2010 on jo sen verran lämmintä, että alan valmistautua avotilan rakentamiseen. Avotilan sivureunat pitää rakentaa aika suurista laudoista. Tarpeeksi leveää ei suoraan löytynyt, vaan minun piti leventää lautoja.
Khaya- mahonkilautojen levennys
meneillään.
Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.
Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.
Tässä leikkaan vanhaa avotilan reunaa
irti.
Avotilan vanhat reunat poistettu.
Avotilan uudet runkorakenteet
hahmottuvat.
Siirsin kajuutan takalaipion alaosaa
yhden painokaaren
verran perään päin. Tällä saavutin
riittävän tilan
jääkaapille pentterin yhteyteen, sekä
sadevaatekaappiin
lisätilaa ja yhden tilavan hyllyn
paikan. Samoin
sähköpääkeskukselle syntyi oma tila
välikannen alle.
Tein laipiosta tukevan, joten se
tukee venettä
sivusuunnassa. Tällä toivoin
saavuttavani tarvittavaa
lisäjäykkyyttä, jotta peräosan vuodot saataisiin myös loppumaan.
Aloitettuani avotilan rakentamisen
kävi aika pian selväksi,
että kajuutan takalaipiokin oli
purettava. Siis sen yläosa, mitä en
alkuperäisissä suunnitelmissa
ajatellut tekeväni. Alaosahan
oli oikeastaan vaan hahmo laipiosta
ja syynä rungon peräosan vuotoihin.
Tässä laipiossa oli jo yhtä sun
toista paikkaa ja reikää aikaisempien
asennusten jäljiltä. Laipio oli vaan
uusittava!!!...
Uudet laipion osat paikallaan. Tähän
olikin sitten mukava
porailla uusia reikiä. ;)
Avotilan alkuperäisten penkkien rakenne oli aika
ongelmallinen. Luukut oli aikanaan vain sahattu tasaiseen penkkiin, ilman
mitään "sadekauluksia." Tästä seurauksena oli tietysti vuosien
varrella lukuisat kastumiset, jos purjehduksen aikana satoi. Toisin sanoen
sadevesi meni suoraan luukkujen raoista penkkien alle kastellen siellä olleet
tavarat ja vesi jatkoi matkaansa rungon sisäpintaa pitkin salonkiin saakka.
Ainaista kosteutta veneen sisätiloissa!! Tätä asiaa mietin paljon vuosien
varrella ja punnitsin erilaisia rakenneratkaisuja. Päädyin kuvan ratkaisuun.
Kaikki kuvassa vaaleana näkyvät osat maalasin kahteen kertaan epoksi- maalilla.
Se estää veden imeytymisen puuhun. Nyt kahden kauden käyttökokemuksella
ratkaisu tuntuu toimivan. (Eihän tämä mikään minun keksimäni ratkaisu ole,
mutta oma sovellus vanhasta toimivaksi todetusta.)
Ajatuksena on, että sadevesi ei pääse
korotetun
kauluksen yli aukosta sisään, vaan
valuu avotilan
jalkatilaan. Siellä on samanlainen
rekenneratkaisu
huoltoluukussa. Avotilan lattialta
vesi johdetaan
valumaputkia pitkin mereen.
Tästä se lähtee! Ensin tehdään reunat
joka paikassa ja välit
sitten vaan täytetään rimoituksella.
Ruuvasin messinkiruuveilla ja
samalla liimasin Sikaflex 221:llä.
Huomiota kannattaa
kiinnittää ruuvien kohtiin. Eli
Sikaflexiä jokaisen ruuvin
alle. Tällä taataan se, että
satunnainen vuotovesi ei imeydy
ruuvin reijistä vaneriin. Vanerina
käytin muuten filmivaneria,
jonka toinen puoli oli fiira-
pintaista. Eli fiira- pinta ylöspäin.
Sikaflex ottaa tähän lujasti kiinni.
Alapinnaksi jää näin
sileä ja helppohoitoinen pinta.
Käytin aikanaan samaa
menetelmää kansien korjauksessa. Tänä
keväänä jouduin
korjaamaan erään mekaanisen vaurion
keulakannen reunalta,
jolloin jouduin poistamaan palan
tiikkiä. Sen alla oli vaneri kuin
eilen sinne asennettuna ja
kansiremontistahan on jo kymmenkunta vuotta!
Ja tiikki oli muuten tiukassa
Sikaflexilla liimattuna!!
Paapuurin penkin puutyö
valmiina. Ruuvin kannat peitetään tiikkitapeilla.
Kun tiikki oli
kiinnitetty piti saumat käsitellä Sikaflexin
primerin kanssa. Tämä
parantaa pitkän
päälle massan tarttuvuutta.
ehdotonta tavaraa tähän
tarkoitukseen. Tätä työtä ei kyllä kannata
tehdä kovin kylmällä ilmalla! On
hyvin tärkeää, että massa on
erittäin notkeaa ja tämä vaatii
lämpöä. Ainoastaan lämmin, notkea
massa tekee saumasta tiiviin ja tämä
siksi, että notkeasta massasta
tulee ilmakuplat itsestään pois.
Toisin sanoen, kun massa on
puristettu saumaan se ei jämähdä
siihen paikkaan, vaan jatkaa
painumistaan saumaan täyttäen kaikki
pienimmätkin kolot.
Ruuvien kannat peittävät tapit pitää
katkaista.
Tässä kannattaa muistaa, että puun
syyrakenne
ei aina ole viivasuora, vaan tapin
katkaisusuunta
kannattaa tarkistaa jokaisen kohdalla
erikseen.
Säästää muuten aikaa ja hermoja! Kun
kaikki
tapit on katkaistu on kannen hionnan
aika.
Avotilan puutyöt tehty!
Ja sama Owatrolilla käsiteltynä.
Jalkatilan huoltoluukun päälle on tarkoitus jossain vaiheessa rakentaa tiikistä ritilä.
Kajuutan takalaipioon tein reiät
pientä häränsilmä- ikkunaa ja kompassia varten.
Häränsilmä- ikkuna on avattavaa
mallia. Tämä on aika kätevä
tuuletusikkuna. Ainoastaan sateella
purjehduksen aikana sekä
yövyttäessä hyttyspaikoissa pidän
sitä kiinni. Veneen ollessa
kotilaiturissaan pidän avotilan
päällä kuomutelttaa. Se on tuuletettu.
Tämän pikkuikkunan kautta ilma kulkee kuomuteltan läpi ulos.
Veneen ilmanvaihto parani.
Veneen ilmanvaihto parani.
Kajuutan takalaipioon, styyrpuurin
puolelle sijoitin uuden
karttaplotterin ja vanhan
kaikuluotaimen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti