Buster RS:n maalaaminen

Talvella 2011 - 2012 sain Busterin ohjauspulpetti -projektin valmiiksi, mutta en ehtinyt enää maalata alunperin oransseja kylkiä. Tässä kävi niin kuin remonteissa usein, kun joku asia tulee korjattua ja uuden näköiseksi, niin viereinen korjaamaton alue alkaa näyttää kaamealta. Eli ohjauspulpetti  oli nyt kunnossa, mutta kyljet alkoivat näyttää tosissaan karmeilta. Halusin maalata ne, koska veneessä oli alunperin ollut satamapeite ja se oli kiinni siten, että se peitti noin puolet maalatusta alueesta korkeussuunnassa. Oranssi on tietääkseni yleisestikin herkkä väri auringolle ja kun tälläkin veneellä on jo ikää, niin aurinko oli ehtinyt polttaa suojaamattomat maalatut alueet aika haalistuneiksi. Väriksi ajattelin mattamustaa, tumman harmaata tai maastoväritystä. Muutin kuitenkin mieltäni ja päätin maalata kyljet sinertävän harmaiksi  uusien serkkujensa tapaan. Vanha oranssi maali oli hyvin pohjassaan kiinni ja ajattelin vain hioa sen mataksi ja uutta maalia päälle. Jotta maalaus onnistuisi, kaiteet ja satamapeitteen kiinnitysnastat piti irrottaa. Tämän jälkeen hionta ja maalaus olisi aika helppoa. 

Oranssilla alueella näkyy yläreunassa satamapeitteen alla 

säilynyt alue ja kaikki sen ulkopuolelta on himmentynyt 

auringonpaisteessa. 


Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

 Tarrat, kaiteet , peitteen kiinnitysnastat , sekä kuminen 

törmäyslista on poistettu. Hioin oranssin alueen himmeäksi 

tasohiomakoneella uuden maalin tarttumisen parantamiseksi. 

Rasvanpoiston tein CRC:n Quickleenillä. Seuraavaksi 

kaikki ympärillä oleva piti suojata. Eli teippiä ja 

sanomalehtiä runsaasti. Sitten pääsinkin jo maalaamaan. 

Päätin maalata kyljet hyvälaatuisella sprayllä. ( Bravo, 
"ammattilaislaadun spraymaali". Väri on grafiitin harmaa, 
RAL 7024) En yksinkertaisesti viitsinyt ostaa ruiskua 
ja ryhtyä maalaamisen jälkeen sen vaatimaan 
ruiskun pesu-urakkaan. ( Äskettäin ((01 -13)) luin jostain, 
ilmeisesti Inhan tehtailla työskennelleen  kaverin  
kommentin näiden Busterien maaleista: Maali on ilmeisesti 
 Tikkurilan Temadur 50 / 90, kaksikomponettimaali.
Busterin kotisivuilta kohdasta:  Huolto ohjataan  mm. 
Tikkurilan sivuille. Kyseistä Tikkurilan taulukkoa  
selaamalla tulin siihen tulokseen, että maali taitaa 
tosiaan olla Temadur).

 Vastamaalattuna. Spraylla tehty maalipinta on 
mielestäni automaalilla maalatun veroinen. Onnistui siis lopulta
aika hyvin. Tosin tämän kyljen kanssa tuli hieman ongelmia. 
Keulaosaan syntyi valumia. (En ole mikään ammattimaalari.) 
Hiottuani epäonnistuneen kohdan maalasin sen uudestaan. 
5-10 minuutin kuluttua uusi maalipinta alkoi kuitenkin mennä 
ryppyyn. Lopulta opiskeltuani vähän asiaa tajusin, että 
tämän maalin piti saada kuivua noin 4 päivää ennen uutta 
maalausta. Kun toimin näin, niin uusi maalikerroskin alkoi 
kuivua asiallisesti. 

 Ostin myös uudet Busterin tarrat. Liikkeen hyllyllä sattui 
olemaan ainoastaan Buster M:n tarroja. Leikkasin niistä pois 
M- kirjaimet ja nyt kylkiä koristaa uudet "salaperäiset" 
nimet ilman varsinaisia tyyppikirjaimia. Rekisterinumerot 
piti myös uusia. Päätin käyttää valkoisia kirjaimia, jotta  
erottuisivat tummasta pohjasta ja olisivat yhtenevän oloisia 
nimitarrojen kanssa. 

 Uudelleen maalattu vene menossa omaan elementtiinsä.

Olen tyytyväinen veneen uuteen ilmeeseen. Mielestäni se nuoreni useilla vuosilla. Maalipinnan kulutuskestävyys on tietysti vielä arvoitus, mutta sen näyttää aika. Jos tämä nykyinen osoittautuu heikoksi, niin uudelleenmaalaus Temadurilla ei ole mikään kummallinen temppu.

Buster RS:n tuunaaminen keskipulpettiveneeksi

Parin kesän käyttökokemuksella alkoi tuntua siltä, että keskiohjauspulpetti voisi ratkaista pari käytännön pulmaa. Ensinnäkin kalareissuilla tulee välillä ajeltua yksin ja kun Buster RS:n pulpetti on oikealla laidalla, vene tahtoi kulkea oikealle kallellaan. Jotta tämän kulkuasennon sai korjattua piti istua  sivusuunnassa keskellä venettä. (Ainakin minun painoiseni miehen  n.100kg) Tästä taas oli seurauksena se, että sadeilmalla tuulilasi ei suonut enää suojaa . Hitaasta nopeudesta plaaniin kiihdytettäessä perä painui ja keula nousi aika lailla, vaikka moottorissa onkin ylimääräiset "siivet". Ilman niitä kiihdyttäminen oli aika hirveä kokemus. Samoin vapatelineet laidoilla olivat vapoineen tiellä kalastuksen aikana. Siis jos on mukana enemmän kuin yksi vapa. Ajatus sai vahvistusta kun näin ensimmäiset lehtikuvat uudesta Lx Pro:sta. Se on toki leveämpänä ja erilaisella rungolla muutenkin varustettuna aivan eri tason vene, mutta sen pulpetin perusajatus viehätti. Eli pulpetin etupuolella oleva säilytyslaatikko/istuin varustettuna L:n mallisella kannella. Hyvän tuulilasin tarjoama suoja ajoviimaa vastaan, mukava ajoasento + hyvä penkki tuntui heti hyvältä yhdistelmältä. Tämä kolahti! Ja tämä vene piti nähdä heti kun mahdollista. 

 Tämä vaikutti aika hyvältä perusidealta.  

Itse rakennettuna ja RS:n mittoihin suhteutettuna  

pulpetista tulisi varmaan hieman eri kokoinen 

ja yksityiskohdiltaan erilainen, mutta perusidea!!!

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun näin käytännössä pulpetin 

kuskinpaikalta. Suuri plotteri on tietysti mukava, mutta upotettuna 

tällaiseen ammeeseen AVOVENEESSÄ!!! Ja mihin ihmeeseen 

voi laittaa karttasarjan, siis sen paperisen?? Nyt alkoi tuntua, että 

Inhan tehtailla oli unohtunut merenkulun perusteet. Liika 

luotto teknisiin navigointivälineisiin ei tuntunut oikein hyvältä. 

Suoraan sanoen alkoi vähän hirvittää. "Ammeen" pohjalla 

oli yksi tai kaksi pientä 6-8 mm:n valumareikää letkuilla varustettuina. 

Kuvitelkaapa tilanne, että vene on syksyllä jätetty laituriin, jonka 

lähellä kasvaa lehtipuita. Tuuli puhaltaa pari lehteä "ammeeseen" 

ja vettä sataa taivaan täydeltä. Tai mitä "ammeeseen" unohtunut nenäliina 

voi saada aikaiseksi. Tähän kun yhdistää vielä loppusyksyn ensi pakkaset... 

Jättäisitkö itse plotterisi upoksiin jäätyvään lampeen? Ehkä tässä on ajateltu 

huputtaa koko pulpetti laituriajaksi, mutta entä hitaasti ajo 

kaatosateessa? Onko tarkoitus ajaa pulpetti huputettuna? Tämä 

oli selvästi ajateltava uusiksi!! 

 Lx Pro:n penkki on aivan loistava! Tällaisen penkin halusin 

RS:äänkin. Penkki antaa hyvän tuen istuessa, puoliksi seisoessa 

ja kun reisituki on nostettu ylös penkki antaa hyvän tilan 

seisovalle kuljettajalle.

Sitten kotiin ideoimaan. Työnsin Busterin autotalliin ja purin keskipenkin, ohjauspulpetin ja sen etulaatikon ehjinä pois. Pohjavaneritkin kaipasivat uusimista, mutta ensin piti mittailla tulevan pulpetin paikkaa ja kokoa, tehdä kokeiluja ja vaikka pahvimalli uudesta pulpetista. Tuumasta toimeen! 

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. 
 

Alkuperäinen ohjauspulpetti korotetulla tuulilasilla varustettuna.

Pulpetti ja keskipenkki purettu.

Näkymä keulaan päin.

Mittailin ja mietin ja lopulta päätin mitat uudelle pulpetille. 

Tein paperista mallin suhteessa 1:5. Tarkoitus oli katsella ikäänkuin 

3D:nä mittasuhteita ja olenko huomannut ottaa huomioon kaikki 

yksityiskohdat peltien liitoslaippoineen päivineen. 

 Sama  paperimalli toisesta suunnasta. 

Oikean laidan koloon olisi tuleva vaihde/kaasu 

kahva. Eräs kaikkein tärkein suunnittelukriteerini oli 

se, että pulpetin päälle pitäisi saada mahtumaan 

kaiku, pieni käsiplotteri, kännykkäteline, kompassi, 

sekä karttasarja! Lisäksi olisi mukava saada 

pulpetin sisälle mahtumaan varabensakannu, pikkutavaroita, 

sammutin, 12V:n kylmälaukku, sekä karttasarja. 

Seuraava vaihe oli pahvimallin teko kokoon 1:1. Tämän 

pyrin tekemään niin tarkkaan että jokaista pahvia voisi käyttää 

mallina leikattaessa alumiinilevyä. Eli jokaisen osan jokainen 

yksityiskohta olisi tärkeä.

 Karttasarja mahtuu pöydälle ja sen etupuolelle tulevat plotteri, 

kaiku jne. Edestä ja sivuilta sen tulisi ympäröimään tuulilasi. 

Tästä kuvasta näkee, kuinka vedin pulpetin etuosan sivuja 

hieman sisäänpäin. Vasta 1:1 mallin ollessa paikallaan näki, että 

kulkeminen olisi mukavampaa, jos tekisin näin. Tätä en 

ollut huomioinut paperimallissa. 

 Ratin paikkaa kokeilemassa. Tilaa piti jäädä kytkintaululle ja 

tietysti koloon tulevan kaasu/vaihdevivun käytölle. Kallistetusta 

jalkatuesta päätin luopua jo tässä vaiheessa. En kokenut sitä 

tarpeelliseksi.
 

 1:1 pahvimallien avulla piirsin osat merialumiinilevylle. 

Leikattuani ja taivutettuani osat aloin liittää niitä yhteen 

pop- niiteillä. 

 Pulpetin muoto alkaa hiljalleen hahmottua. 

 Ensimmäinen sovitus paikalleen. 

Nyt oli uusi pulpetti hahmossaan, mutta jotta kokonaisuudesta tulisi hyvä, niin uudet kaasu- vaihde, sekä ohjausvaijerit piti saada siististi piiloon. Samoin päätin sähköistää veneen uudelleen. Uudet sähköjohdot perästä pulpetille piti saada myös piiloon. Tämä kaikki edellytti lattialevyjen purkamista. Olin myös utelias näkemään, mitä levyjen alle kuului. Sinnehän ei näe mistään muualta kuin peräosan pienestä luukusta. Pilssin peseminen oli aika hankalaa. Mietin uuden lattian tekemistä myös karhennetusta alumiinista, mutta ajattelin, että jos nykyiset vanerit ovat kestäneet jo 22 vuotta ja olivat vieläkin kohtalaiset, niin kyllä uudetkin riittävän pitkäikäiset olisivat. 

 Tältä näytti pilssissä. Pilssi oli aika likainen. 

Nyt olisi aika hyvä tilaisuus pestä sekin. 

 Pilssin pesu painepesurilla kannatti. Kaksi ensimmäistä kaaren väliä on pesty.

 Sivulevyt ovat uusittu ja ennen keskimmäisen 

levyn paikalleen ruuvaamista pilssiin piti asentaa suojaputket 

vaijereille, sekä sähköjohdoille. Jotta ne eivät hankautuisi 

rikki ja kolisi liikkuessaan, putket piti tietysti kiinnittää 

pohjapalkkeihin.

 Kaikki pohjalevyt ja pulpetti paikallaan. Siniset 

putket ovat  kaasu- ja vaihdevaijerien suojaputkia. 

Punainen on uusi ohjausvaijeri ja vaaleat ovat sähköjä varten. 

Ratti paikoillaan. 

 Sähköistys  meneillään. Luukku on saranoitu ja halutut laitteet 

paikoillaan pulpetin päällä. 

Kaasu/vaihdevivusto kannatti purkaa ja huoltaa samalla kun, 

uudet vaijeritkin asennettaisiin paikoilleen. Kuva on purkuvaiheesta.
 

 Penkki, ja kaasu/vaihdekahva paikoillaan huollettuna ja 

uudelleen maalattuna. Pulpetin yläpinnan maalasin 

mattamustaksi, jotta auringonpaisteessa pinta ei tekisi 

haitallisia heijastuksia tuulilasiin
.

 Näkymä pulpetin sisään. Kiinnitin sähköjen suojaputket 

pulpettiin etteivät ne kolisisi ja ovathan ne siistimmätkin näin. 

Oikealle reunalle kiinnitin 12V:n ulosoton. Tarkoitus olisi saada 

kylmälaukku toimimaan pulpetin sisällä ajon aikana. Pitäähän 

eväiden pysyä kylminä!! Sammutin mahtui pulpetin etureunaan.

 Tämä kuva antaa käsityksen sisätiloista. Tapanani 
on pitää varsinaisten tankkien lisäksi mukana 10 litran 
varakanisteri. Kanisterin edessä näkyy pieni etupilssin 
huoltoluukku. Tämän kautta näkee pilssiin, sekä voi 
suorittaa pesun letkulla. 

 Tein myös pikku telineen karttasarjalle. 
Ohjausvaijeri nojaa pulpetin kylkeä vasten ja 
pitää samalla karttasarjan paikoillaan. Nyt 
ei tarvitse kuljetella karttaa veneelle ja pois. 

Ylhäällä vasemmalta lukien ohjausrumpu, kytkinpaneeli, 
sähköjen kytkentälaatikko ja sen alapuolella 12V ulosotto.

Kun pulpetti oli muuten valmis, oli aika miettiä tuulilasia. 

Sen tulisi olla riittävän suojaava, riittävän tukevaa tekoa ja 

vielä sopia ulkonäöllisesti pulpettiin. Päätin tehdä siitä 

taas pahvimallin ja kokeilla paikoilleen. Sillähän se selviäisi...

 "Tuulilasi" sivulta.

Teetin tuulilasin paksusta akryylistä pahvimallin mukaan. 

Siitä tuli mielestäni aika hyvä! 

Tuulilasi kuskinpenkiltä nähtynä. Enää puuttui kaide. 

Vaan ei puutu enää... Kaaren tein kiillotetusta 

haponkestävästä putkesta. Muodosta halusin 

yksinkertaisen. Sivuputkissa on vain yksi taivutus. 

Yläkulmat ovat valmiita kaidekulmia ja kiinni 

varsinaisissa putkissa kuusiokololukitusruuveilla. 

Alaosassa on kaksi kiinnikettä ja tuulilasin yläreuna 

on kiinni vielä yhdellä kiinnikkeellä. Kaide on tosi 

tukeva. Siitä uskaltaa oikeasti ottaa kiinni. Sivuputkien 

alaosiin molemmin puolin pulpettia kiinnitin vapatelineet. 

Nyt eivät ylimääräiset vavat ole juurikaan tiellä.

Tämän näköiseksi sain Busterin talven aikana. Osittain 

haalistuneiden oranssien kylkien kimppuun olisi käytävä 

myöhemmin. Jätin Busterin odottamaan jäiden lähtöä. 

Sitten olisi koeajon aika. Kyllä vähän poltteli päästä 

kokeilemaan, mutta välillä olisi muita kiireitä. 

Taustaa. Some background

Olen pikkupojasta asti ollut kiinnostunut veneistä ja veneilystä, retkeilystä, tekniikasta, rakentamisesta, moottoriurheilusta ja monista, monista muista asioista. Yleisesti ottaen olen aika utelias erilasten asioiden suhteen.  Ensimmäiset veneisiin liittyvät muistot ovat lapsuudenkotini lähiojasta, jossa mielipuuhaani oli erilaisten leikkiveneiden uittaminen. Ensimmäinen varsinainen muisti- ja haaveilukuva veneilyyn liittyen oli kun olimme äitini kanssa lähdössä ruotsinlaivalla Turun satamasta. Seisoimme kannella ihailemassa Hirvensalon rantoja, kun laivan ohi lipui kuvankaunis meriläis- mallinen puuvene, jossa oli keula- ja perähytti, sekä keskellä sijaitsevan ohjaushytin takana viihtyisän oloinen avotila. Päivä oli aurinkoinen ja ihmiset näkyivät viettävän mukavaa lomapäivää veneessä. Katselin tätä kateellisena ja haaveilin, josko joskus itsekin voisin omistaa tuollaisen. Tämän tapahtuessa elettiin noin vuotta 1972, eli olin noin viisivuotias.

Since a little boy I've been interested in boats and boating, hiking, technology in large sence, construction of houses, motorsports and so on. In generally, I'm curious of very many different things. First thing connected with boats is when I was a little boy and I played with toy boats in a nearby ditch. The first real memory connected with boats happened when I was about 5 years old. I was leaving with a ferry Turku harbour to Stockholm. We were standing on the deck and watching the nearby environment. I saw a beautiful wooden traditional boat with little cabins in bow and stern. In the middle of the boat was a comfortable looking open area. A family was having a nice holliday morning there. I was looking this and I started to dream if we could also have such a boat. When this happened we were living year 1972. 

 Välissä kului monta vuotta muiden asioiden parissa ja ensimmäinen varsinainen tilaisuus veneen hankintaan tuli heti armeijan jälkeen, talvella 1988. Ostin ensimmäisen veneeni yhdessä kaverini kanssa. Kyseinen vene oli n. kuusimetrinen kuidutettu puuvene. Se oli tekniikaltaan ja sisustukseltaan aika huonossa kunnossa. Korjasimme sen kaverini kanssa ja teimme sillä monta unohtumatonta reissua. Kävimme retkeilemässä, kalassa, olimme upota koneen leikattua kiinni laivaväylällä juuri kun silloinen rannikkotykistön yhteysaluksena toiminut hinaaja tuli kohti ja sivuutti meidät varsin läheltä. Vene palveli muutaman kesän, mutta alkoi tuntua varsin pian liian pieneltä.

Many years went by and not before than winter 1988, right after my military service I got a chanche to buy my first boat. I bought it together with a friend. It was a about six meter long wooden boat covered with glassfibre. It was in quite bad shape. I renovated it with my friend and we made many unforgetable jorneys with it. It served us couple of years, but soon it was obvious that it's too small.   

Ensimmäinen veneeni

My first boat.

Klikkaa kuvia ja ne suurenevat.

To make pictures larger, klick them. 

Sama vene sisältä

Same boat from inside.

Löysimme saman kaverin kanssa vajaan kymmenmetrisen meriläisen ensimmäisen veneen seuraajaksi. Se oli viittä vaille hylky, mutta suuri into antoi voimaa korjauksen aloittamiseen. Kaverini joutui kuitenkin jo alkuvaiheessa jättäytymään pois kimpasta ostettuaan asunnon. Minä pidin uuden veneen ja hän vanhan. Olimme molemmat tyytyväisiä. Jatkoin yksin remontoimista ja pikkuhiljaa, asia kerrallaan vene tuli kohtalaiseen kuntoon. Suurin yksittäinen työ oli rungon kuiduttaminen. Muita suurempia juttuja oli moottorin asentaminen ja sen lukuisat korjaukset, moottorin muuttaminen makeavesijäähdytteiseksi, koko sisustuksen uudelleenrakentaminen, kamiinan rakentaminen lämmityslaitteeksi, vannas-putken vaihtaminen, jne. jne. Tämä vene vastasi jo pikkupoikana laivan kannelta näkemääni "unelmavenettä." Tällä veneellä ajelin muistaakseni 8 vuotta jatkuvasti sitä parannellen ja lisää rakentaen.

With the same friend I found about 32 ft long wooden boat. The type is called "meriläinen". There is many different versions of the type depending where it´s built. This particular boat was allmost a wreck, but when you are  enthusiastic it's  just a challenge... My friend had to leave this whole thing, because he suddenly got a chance to buy a flat. So I was repairing this by my self. I did many kind of big revations for it; Repairing the hull from couple of places, covering it with classfiber, replacing the propeller shaft tube, replacing the engine and couple of renovations for it, changing the cooling system from see water type to fresh water type, building a furnish for a heater and so on. This boat was quite near something I was dreaming as little boy on the deck of ferry. I worked with it for about 8 years. 

Toinen veneeni nimeltään "Doris"

My second boat was called "Doris".

Sama vene perästä katsottuna remontin jälkeen...

Looking towards bow after the big interior renovation...

...ja ennen remonttia!!! (keulasta perään katsottuna)

...and before the renovation!!! (towards the stern )

Ja vielä yksi kuva.

One more picture.

Jossain vaiheessa eräs tuttavani kyseli minua purjeveneensä siirtomiehistöön Merimaskusta Uuteenkaupunkiin. Tämä olisi ensimmäinen kerta ikinä purjeveneen kyydissä. Suostuin innoissani kyseiseen tehtävään, mutta sillä reissulla oli kohtalokkaat seuraukset; Peruutimme laiturista keskelle Kirkkosalmea, sammutimme moottorin, nostimme purjeet ja kun en ollenkaan ymmärtänyt mitä milloinkin tapahtuisi, päätin mennä seisoskelemaan keulakannelle ollakseni mahdollisimman vähän tiellä. Kippari tähyili maston toppiin ja käänsi vähän pinnaa, kiristi jalusta ja sitten se tapahtui!!! Vene kallistui hieman... ja lähti äänettömästi liikkeelle. Vain pienen pieni veden solina keulasta. Minä olin myyty!!!! Olin aivan haltioissani! Sillä hetkellä päätin, että jonain päivänä minusta tulee purjehtija. Halusin nauttia äänettömästä kulusta. Tämän jälkeen aloin ottaa selvää aina silloin tällöin jostain eteen tulleesta purjehdukseen liittyvästä asiasta. Kiinnostus asiaa kohtaan kasvoi. Erääseen opiskeluuni liittyvän kurssin yhteydessä maalasin öljyväreillä taulun, jossa Scyllan näköinen purjevene etenee vankasti kohti Utön saarta taustalla olevista myrskypilvistä huolimatta. Tässä oli taas kyseessä haavekuva jostain tulevasta. Maalattu kuva välkkyi silloin tällöin mielessäni. 

One day a man I somehow knew, asked me if I´m interested in helping to sail a sail boat from Merimasku to Uusikaupunki. This would be my first time in a sailboat ever. I accepted the invitation gladly, but the result of the sailing trip was fatefull; We reversed from the pier to the middle of the bay, stopped the engine and hoisted up the sails. I didn't understand a thing what was happening, so I thought, I´ll go to the bow and stand there. At least then I´m not disturbing anything. The skipper looked up to the mast top, did some trimming with the sheet and then it happened!!! The boat leaned a little to the right ... and started to move silently. Just a tiny sound of the running water from the bow. I was astonished, absolutely thrilled!!! At that moment I decided to become a sailor some day. I wanted to enjoy this silent running. After this I started to find out every now and then something that had something to do with sailing. At some point I painted a picture of a sailboat sailing towards Utö island. (The most remote island in the south west cost of Finland.) The boat was looking like a Scylla. This was all about of some distand wish. I saw this painted picture every now and then in my mind... 

Saatuani meriläisen käytännössä valmiiksi kävin veljeni kanssa Naantalin puuvenepäivillä vuonna 1998. Siellä näin ensimmäisen kerran Scylla- purjeveneen läheltä. Olin toki lukenut joskus aikaisemmin Pekka Parikan "Myrskylintu nousee siivilleen" -kirjan ja iki-ihastunut kyseiseen venetyyppiin. Ajattelin vain käydä vilkaisemassa kyseistä venettä vähän lähempää. Kiipesin puuriin ja tutkin veneen aika huolellisesti. Tämähän oli todella huonossa kunnossa; Kansi vuosi, runko vuosi, sisustus oli homeessa, mutta jokin tässä viehätti kaikesta kaameudesta huolimatta. Ennen kuin tajusinkaan olin hieromassa kauppaa ja ostin ensimmäisen purjeveneemme. Nyt kirjoitan monikossa, koska tämä tapahtui yhdessä vaimoni Anun kanssa. Ajattelin, että noin viiden vuoden rankan työn jälkeen vene ehkä voisi olla suurin piirtein taas kunnossa. 

Once I practically got the "Doris" done I visited Naantali wooden boat festival with my brother in 1998. There I saw for the first time the Scylla sailboat. Of course I had red the BOOK before. "Myrskylintu nousee siivilleen" by Pekka Parikka. That is the BOOK, an icon of finnish speaking wooden boat folks. I was thrilled of that boat type. ( not that fast sailing boat but sturdy, sea worthy familyboat with long keel ) I thought just to look at it a little closer. But this particular boat was in a quite bad shape. The deck was leeking, the hull was leeking, the interior was smelling mould but still it some how pleased me... Before I understod we were buying this boat. We closed up the deal. Now I'm writing in a plurar form, because this happened together with my wife, Anu. I was thinking that maybe after five years hard working the boat could be in a reasonable shape.

Scylla ensimmäisen talven remontin jälkeen runko mustaksi maalattuna

Scylla after the first winter renovation hull painted black.