Valoja Busteriin

  Busterilla on nyt ajeltu kaksi veneilykautta uudella ohjauspulpetilla ja tehdyt muutokset ovat toimineet kuten suunniteltu. Onneksi yllätyksiä ei ole tullut. Pari pientä parannusajatusta on tullut. Syksyisin hämärä ja pimeä tulee aika pian ja toisinaan on tullut tilanteita, jolloin olisi mukava olla vähän valoa sekä kartanlukua varten, että rantautumista ja vieraissa, hankalissa paikoissa ajamista varten. 

Kartanlukua varten valon pitää olla aika pieni ja asento säädettävä ja valon värin tietenkin punainen. Punainen tietysti sen takia, ettei pimeänäkökyky heikkenisi kartan lukemisen takia.  ( Katso: Bavaria 38:n nouto Hollannista Suomeen ). Olen miettinyt jonkin aikaa mihin valon sijoittaisi, laittaisinko valon jotenkin karttapöydälle vai kaideputkeen. Tulin siihen tulokseen, että kaiteeseen sijoitettuna valo kyllä valaisisi hyvin, mutta tuulilasiin tulisi ikävää heijastusta. Eli valo piti sijoittaa jotenkin karttapöydälle. Tilaa ei ollut enää liikaa, jos halusin, että karttasarja mahtuisi pöydälle. Löysin sopivan lampun Biltemasta. Se ei tosin taida olla tarkoitettu ulkokäyttöön, mutta pienellä tuunaamisella sen pitäisi toimia tässäkin toimessa. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä

Biltemasta löytynyt karttavalo. Taipuisa varsi helpottaa 

lampun suuntaamista kartalle ja jos syntyy heijastumia 

tuulilasiin, lamppu on helppo suunnata uudelleen. Lampun 

päällä on oma kumimainen kytkin, mutta pelkään, että 

kytkimen reunoilta voi vettä mennä sisälle lamppuun. 

Näin aluksi päätin vain laittaa mustaa ilmastointiteippiä  

kytkimen päälle suojaksi. 

Lampussa on sopivalla kirkkaudella palavia  ledejä. 

Valon väri alkuperäisessä lampussa on kuitenkin 

valkoinen. Tälle piti tehdä jotain. Ajattelin ensin vaihtaa  

ledit punaisiin, mutta ajanpuutteen takia päätinkin kokeilla 

toista keinoa. 

 Ostin Motonetista halvimman suoralasisen perävaunun 

valon mitä löysin ja leikkasin siitä sopivan muotoisen palan. 

Liimasin sen kiinni lamppuun läpinäkyvällä silikonilla ja 

tältä uusi punavalo näyttää...:)

Tältä näyttää alkuperäinen valo valkoisella paperilla.

Tältä näyttää punavalo samalla paperilla. 

Pilvimäiset kuviot syntyvät lasin sisäpinnan kuvioinnista. 

Tasaisemman valon saisi täysin tasaisella lasilla. Käytän 

lamppua kuitenkin jonkin aikaa ja katson haittaako pilvimäisyys.

 Sijoitin karttavalon pöydän oikeaan laitaan . Siinä se tuntuu olevan vähiten tiellä. 

Kytkin valon samalle katkaisijalle kompassivalon kanssa. Näitähän käytetään  

aika lailla samaan aikaan. Karttavalon saa haluttaessaan kytkettyä pois päältä 

lampun päällä olevalla kytkimellä. 

Entä sitten rantautumis- ja ajovalo? 

Perämoottorin latausteho on vain noin 4 A, joten veneen sähkönkulutusta pitää rajoittaa mahdollisuuksien mukaan. Onneksi nykyaikaiset led- lamput kuluttavat vähän virtaa ja ovat kuitenkin tehokkaita. Löysin tarkoitukseeni sopivan lampun (työvalo 5W) jälleen Biltemasta. ( Tämä alkaa jo kuulostamaan mainokselta, mutta vakuutan, että tämä on vain sattumaa.) 

Lamppu on vain vajaat 5 cm halkaisijaltaan, 

joten se oli helppo sijoittaa yläkaiteeseen 

vapatelineiden väliin. Alkuperäiset kiinnikkeet 

eivät oikein sopineet tarkoituksiini, joten jouduin 

tekemään alumiinista uuden. 

 Lamppu on tosiaan kooltaan tosi pieni, jopa niin pieni, että epäilin sen soveltuvuutta  

ajovaloksi. Epäily syntyi jo kaupassa ja pitihän se siellä paikan päällä testata. Liikkeen kirkas 

valaistus vähän häiritsi testiä, mutta sen verran kirkas valokeila siitä tuntui  syntyvän, että 

ajattelin kokeilla. Johdon halusin piiloon ja suojaan mahdollisimman hyvin, joten 

päätin sijoittaa sen kaideputken sisään. 

Tältä se näyttää edestä päin. 

No miltä se valo sitten näyttää ??? 

Tältä se näyttää. Naapurin asuntovaunu on noin 30 metrin 

päässä . Valoteho riittää hyvin merellä 100 - 150 metrin päähän. 

Mielestäni yllättävän hyvä valoteho. Toivottavasti lamppu on pitkäikäinen.

Johnson 40 VRO:n perän korjaus, huhtikuu 2013

Buster majailee talvet autotallimme vierellä. Tehdessäni lumitöitä veneen perän takana huomasin potkuriakselilta alaspäin menevän öljyvanan ja maassa pienen öljyläikän. Kokeilin potkuria, mutta se ei liikahtanutkaan vaikka vaihde oli vapaalla. Aloin aavistella pahaa... 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Työnsin veneen autotalliin sulamaan ja muutaman päivän 

kuluttua aloin tutkimaan tilannetta. Nyt potkurikin liikkui. 

Epäilykset vahvistuivat. Perässä taitaa olla vettä öljyjen 

kaverina, vaikka kukaan ei ollut kutsua esittänyt.

Irroitettuani potkurin syy öljyvuotoon  löytyi; 

Syksyn viimeisellä kalaretkellä taisi yksi pilkkisiima 

joutua potkuriakselin ympärille. Se ikään kuin kaivautui 

akselitiivisteen ja akselin väliin ja avasi näin vedelle tien 

perään ja kun vene on ylhäällä pääsi pieni tilkka öljyäkin ulos. 

Avatessani öljytulpan perän alaosasta ulos ei tullutkaan 

ensimmäisenä öljyä vaan kahvikupillinen vettä!! Sen jälkeen 

toki öljyt, mutta hieman harmaanpuoleisena. 

Öljytulpan magneetissa oli myös aika reilusti metallipurua. 

Tämä ei myöskään hyvää luvannut, jotain muutakin on pielessä!!

Perä irti moottorista ja tutkimaan  mitä 

perän sisältä löytyy...

 Irroitettu  perä näyttää päältä tältä. Vasemmalta oikealle; 

vaihteensiirtovipu, vetoakseli sekä tiiviste vesipumpun ja 

moottorin yläosan välillä.

 Pienen puhdistuksen jälkeen aloitin perän 

avaamisen. Vesipumpun kotelo ensimmäisenä 

pois. Seuraavaksi impelleri, joka tässä 

moottorissa on kolmesiipinen.

 Impellerin alla olevan levyn poiston 

jälkeen voidaan irroittaa vaihteensiirtotangon 

ohjuri. 

 Seuraavaksi vetoakselin ylempi tukilaakeripesä.

Potkuriakselin takimmainen laakeri- ja tiivistepukki irtosi 

loppujen lopuksi aika helposti ulosvetäjän avulla. Aioin 

ensin tehdä koko ulosvetäjän itse, mutta onneksi löysin 

Biltemasta valmiin mallin, johon tein kuvassa näkyvät 

pitkät tangot. Johnsonissahan käytetään jenkkityyliin 

tuumakierteitä, jolloin ulosvetäjän tankojen päihin 

jouduin tekemään 1/4 tuuman kierteet. 

Takimmaisen laakeripukin poiston jälkeen paljastui tällainen näkymä. Syy 

metallilastujen suureen määrään selvisi; pienestä rattaasta puuttui  kokonainen piikki.

 Rattaan alapuolella on matala lukitusmutteri. Jotta mutterin saisi auki, pitää 

akseli lukita paikoilleen.

Vetoakselin lukitusta varten valmistin tällaisen työkalun. 

Akselistahan ei voi pitää kiinni esimerkiksi putkipihdeillä. 

Niiden leuat jättäisivät taatusti jäljet akselin pintaan ja 

pahimmassa tapauksessa tiivistepintoihin. Jos näin tapahtuisi, 

uusia akselitiivisteitä ei saisi pitämään millään, eli akseli olisi 

käytännössä pilalla.

 Vuorasin työkalun reiän sisäpinnan vielä ilmastointiteipillä, 

jotta mitään naarmuja ei syntyisi akseliin. Sitten vaan työkalu 

kiinni akseliin parilla pultilla. Työkalusta voikin jo pitää 

kiinni vaikka putkipihdeillä. Rattaan alla oleva mutteri aukesi 

helposti ja ja akseli säilyi siistinä. 

Kun sain rattaan irti huomasin, että sen molemmilta puolilta oli piikki murtunut. Tämä oli entinen ratas. Uusi pitäisi jostain saada. 

Minulla kävi hyvä tuuri ja löysin eräästä paikallisesta perämoottorikorjaamosta 

käytetyn rattaan. Se oli hieman kärsinyt, mutta ajattelin, että koska piikeissä ei ollut murtumia 

voisi tästä saada hiomalla toimivan rattaan. Uutta myydään vain kahden rattaan pakettina, 

eli potkuriakselilla oleva etummainen suuri ratas sekä tämä pieni yhdessä. Ja hintaa vain 540€. Tarkistin oman moottorini vastaavan suuren rattaan ja se näytti olevan täysin kunnossa. Ei murtumia eikä naarmujakaan.

Tämän käytetyn pikku rattaan sain kymmenellä eurolla. Ajattelin, että kannattaa ainakin yrittää. 

Kävin jokaisen piikin pinnan läpi pienoisporakoneen 

erittäin hienolla hiomapaperilaikalla.

 Tällainen rattaasta tuli. Seuraavaksi akselitiivisteiden kimppuun.

Potkuriakselin tiivisteet olivat tosi tiukasti kiinni laakeripukissa. 

Kunnollisella massaulosvetäjällä ne lähtivät aika siististi, mutta 

epäilen, että ilman sitä olisi ollut vaikeuksia. 

 Akselilla on kaksi tiivistettä selät vastakkain. Toinen pitää 

veden ulkona ja toinen öljyt sisällä. 

 Laakeripukin huolellisen pesun jälkeen uudet tiivisteet paikoilleen...

...samoin vetoakselin yläpään laakeripukkiin.

Peräkotelosta piti pestä kaikki vanhat öljyn 

ja veden jäämät, sekä metallimuruset pois. 

Voitelin akselitiivisteet huolellisesti Johnsonin 

omalla Triple Guard rasvalla ja laakereihin 

reilusti peräöljyä. Asentaessani laakeripukkia 

takaisin paikoilleen teippasin akselin urat, jotta uudet 

tiivisteet eivät vaurioituisi.

Osa pulttien reistä näytti sen verran hapettuneilta, 

että päätin käydä kaikki reiät kierretapeilla läpi. 

Kierretapeilla siis puhdistettiin likaiset ja ehkä jo 

vähän vaurioituneet kierteet. Tämä helpotti aika 

lailla kokoamista. Kaikki pultit menivät siististi 

paikoilleen. 

Laakeripukit on tiivistetty runkoon O- renkailla. 

Uusin kaikki O-renkaat, jotta voin olla varma 

perän tiiviydestä.

Uusi impelleri olikin viimeisiä  uusittavia asioita ennen 

perän kiinnittämistä takaisin moottoriin. 

No niin. Uusin vielä vesipumpun päällä olevat tiivisteet. 

Tämä alkaa jo näyttää hyvältä. Nyt perä on valmis 

kiinnitettäväksi moottoriin. 

 Valmista tuli ja  nyt vain odotellaan jäiden lähtöä merestä.

Tämä talvi oli pitkä ja kylmä. Jäät lähtivät myöhään, joten sain Busterin veteen vasta toukokuun alussa. Koeajo sujui hyvin ja moottori tuntuisi olevan taas kunnossa. Muutaman ajokerran jälkeen olisi tarkoitus ottaa vene ylös merestä ja tarkistaa öljyjen laatu. Eli jos tiivisteet pitävät, niin öljyjen pitäisi olla kirkkaita. 

Buster RS:n maalaaminen

Talvella 2011 - 2012 sain Busterin ohjauspulpetti -projektin valmiiksi, mutta en ehtinyt enää maalata alunperin oransseja kylkiä. Tässä kävi niin kuin remonteissa usein, kun joku asia tulee korjattua ja uuden näköiseksi, niin viereinen korjaamaton alue alkaa näyttää kaamealta. Eli ohjauspulpetti  oli nyt kunnossa, mutta kyljet alkoivat näyttää tosissaan karmeilta. Halusin maalata ne, koska veneessä oli alunperin ollut satamapeite ja se oli kiinni siten, että se peitti noin puolet maalatusta alueesta korkeussuunnassa. Oranssi on tietääkseni yleisestikin herkkä väri auringolle ja kun tälläkin veneellä on jo ikää, niin aurinko oli ehtinyt polttaa suojaamattomat maalatut alueet aika haalistuneiksi. Väriksi ajattelin mattamustaa, tumman harmaata tai maastoväritystä. Muutin kuitenkin mieltäni ja päätin maalata kyljet sinertävän harmaiksi  uusien serkkujensa tapaan. Vanha oranssi maali oli hyvin pohjassaan kiinni ja ajattelin vain hioa sen mataksi ja uutta maalia päälle. Jotta maalaus onnistuisi, kaiteet ja satamapeitteen kiinnitysnastat piti irrottaa. Tämän jälkeen hionta ja maalaus olisi aika helppoa. 

Oranssilla alueella näkyy yläreunassa satamapeitteen alla 

säilynyt alue ja kaikki sen ulkopuolelta on himmentynyt 

auringonpaisteessa. 


Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

 Tarrat, kaiteet , peitteen kiinnitysnastat , sekä kuminen 

törmäyslista on poistettu. Hioin oranssin alueen himmeäksi 

tasohiomakoneella uuden maalin tarttumisen parantamiseksi. 

Rasvanpoiston tein CRC:n Quickleenillä. Seuraavaksi 

kaikki ympärillä oleva piti suojata. Eli teippiä ja 

sanomalehtiä runsaasti. Sitten pääsinkin jo maalaamaan. 

Päätin maalata kyljet hyvälaatuisella sprayllä. ( Bravo, 
"ammattilaislaadun spraymaali". Väri on grafiitin harmaa, 
RAL 7024) En yksinkertaisesti viitsinyt ostaa ruiskua 
ja ryhtyä maalaamisen jälkeen sen vaatimaan 
ruiskun pesu-urakkaan. ( Äskettäin ((01 -13)) luin jostain, 
ilmeisesti Inhan tehtailla työskennelleen  kaverin  
kommentin näiden Busterien maaleista: Maali on ilmeisesti 
 Tikkurilan Temadur 50 / 90, kaksikomponettimaali.
Busterin kotisivuilta kohdasta:  Huolto ohjataan  mm. 
Tikkurilan sivuille. Kyseistä Tikkurilan taulukkoa  
selaamalla tulin siihen tulokseen, että maali taitaa 
tosiaan olla Temadur).

 Vastamaalattuna. Spraylla tehty maalipinta on 
mielestäni automaalilla maalatun veroinen. Onnistui siis lopulta
aika hyvin. Tosin tämän kyljen kanssa tuli hieman ongelmia. 
Keulaosaan syntyi valumia. (En ole mikään ammattimaalari.) 
Hiottuani epäonnistuneen kohdan maalasin sen uudestaan. 
5-10 minuutin kuluttua uusi maalipinta alkoi kuitenkin mennä 
ryppyyn. Lopulta opiskeltuani vähän asiaa tajusin, että 
tämän maalin piti saada kuivua noin 4 päivää ennen uutta 
maalausta. Kun toimin näin, niin uusi maalikerroskin alkoi 
kuivua asiallisesti. 

 Ostin myös uudet Busterin tarrat. Liikkeen hyllyllä sattui 
olemaan ainoastaan Buster M:n tarroja. Leikkasin niistä pois 
M- kirjaimet ja nyt kylkiä koristaa uudet "salaperäiset" 
nimet ilman varsinaisia tyyppikirjaimia. Rekisterinumerot 
piti myös uusia. Päätin käyttää valkoisia kirjaimia, jotta  
erottuisivat tummasta pohjasta ja olisivat yhtenevän oloisia 
nimitarrojen kanssa. 

 Uudelleen maalattu vene menossa omaan elementtiinsä.

Olen tyytyväinen veneen uuteen ilmeeseen. Mielestäni se nuoreni useilla vuosilla. Maalipinnan kulutuskestävyys on tietysti vielä arvoitus, mutta sen näyttää aika. Jos tämä nykyinen osoittautuu heikoksi, niin uudelleenmaalaus Temadurilla ei ole mikään kummallinen temppu.

Buster RS:n tuunaaminen keskipulpettiveneeksi

Parin kesän käyttökokemuksella alkoi tuntua siltä, että keskiohjauspulpetti voisi ratkaista pari käytännön pulmaa. Ensinnäkin kalareissuilla tulee välillä ajeltua yksin ja kun Buster RS:n pulpetti on oikealla laidalla, vene tahtoi kulkea oikealle kallellaan. Jotta tämän kulkuasennon sai korjattua piti istua  sivusuunnassa keskellä venettä. (Ainakin minun painoiseni miehen  n.100kg) Tästä taas oli seurauksena se, että sadeilmalla tuulilasi ei suonut enää suojaa . Hitaasta nopeudesta plaaniin kiihdytettäessä perä painui ja keula nousi aika lailla, vaikka moottorissa onkin ylimääräiset "siivet". Ilman niitä kiihdyttäminen oli aika hirveä kokemus. Samoin vapatelineet laidoilla olivat vapoineen tiellä kalastuksen aikana. Siis jos on mukana enemmän kuin yksi vapa. Ajatus sai vahvistusta kun näin ensimmäiset lehtikuvat uudesta Lx Pro:sta. Se on toki leveämpänä ja erilaisella rungolla muutenkin varustettuna aivan eri tason vene, mutta sen pulpetin perusajatus viehätti. Eli pulpetin etupuolella oleva säilytyslaatikko/istuin varustettuna L:n mallisella kannella. Hyvän tuulilasin tarjoama suoja ajoviimaa vastaan, mukava ajoasento + hyvä penkki tuntui heti hyvältä yhdistelmältä. Tämä kolahti! Ja tämä vene piti nähdä heti kun mahdollista. 

 Tämä vaikutti aika hyvältä perusidealta.  

Itse rakennettuna ja RS:n mittoihin suhteutettuna  

pulpetista tulisi varmaan hieman eri kokoinen 

ja yksityiskohdiltaan erilainen, mutta perusidea!!!

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Hämmästys oli kuitenkin suuri, kun näin käytännössä pulpetin 

kuskinpaikalta. Suuri plotteri on tietysti mukava, mutta upotettuna 

tällaiseen ammeeseen AVOVENEESSÄ!!! Ja mihin ihmeeseen 

voi laittaa karttasarjan, siis sen paperisen?? Nyt alkoi tuntua, että 

Inhan tehtailla oli unohtunut merenkulun perusteet. Liika 

luotto teknisiin navigointivälineisiin ei tuntunut oikein hyvältä. 

Suoraan sanoen alkoi vähän hirvittää. "Ammeen" pohjalla 

oli yksi tai kaksi pientä 6-8 mm:n valumareikää letkuilla varustettuina. 

Kuvitelkaapa tilanne, että vene on syksyllä jätetty laituriin, jonka 

lähellä kasvaa lehtipuita. Tuuli puhaltaa pari lehteä "ammeeseen" 

ja vettä sataa taivaan täydeltä. Tai mitä "ammeeseen" unohtunut nenäliina 

voi saada aikaiseksi. Tähän kun yhdistää vielä loppusyksyn ensi pakkaset... 

Jättäisitkö itse plotterisi upoksiin jäätyvään lampeen? Ehkä tässä on ajateltu 

huputtaa koko pulpetti laituriajaksi, mutta entä hitaasti ajo 

kaatosateessa? Onko tarkoitus ajaa pulpetti huputettuna? Tämä 

oli selvästi ajateltava uusiksi!! 

 Lx Pro:n penkki on aivan loistava! Tällaisen penkin halusin 

RS:äänkin. Penkki antaa hyvän tuen istuessa, puoliksi seisoessa 

ja kun reisituki on nostettu ylös penkki antaa hyvän tilan 

seisovalle kuljettajalle.

Sitten kotiin ideoimaan. Työnsin Busterin autotalliin ja purin keskipenkin, ohjauspulpetin ja sen etulaatikon ehjinä pois. Pohjavaneritkin kaipasivat uusimista, mutta ensin piti mittailla tulevan pulpetin paikkaa ja kokoa, tehdä kokeiluja ja vaikka pahvimalli uudesta pulpetista. Tuumasta toimeen! 

Tästä siis lähdettiin liikkeelle. 
 

Alkuperäinen ohjauspulpetti korotetulla tuulilasilla varustettuna.

Pulpetti ja keskipenkki purettu.

Näkymä keulaan päin.

Mittailin ja mietin ja lopulta päätin mitat uudelle pulpetille. 

Tein paperista mallin suhteessa 1:5. Tarkoitus oli katsella ikäänkuin 

3D:nä mittasuhteita ja olenko huomannut ottaa huomioon kaikki 

yksityiskohdat peltien liitoslaippoineen päivineen. 

 Sama  paperimalli toisesta suunnasta. 

Oikean laidan koloon olisi tuleva vaihde/kaasu 

kahva. Eräs kaikkein tärkein suunnittelukriteerini oli 

se, että pulpetin päälle pitäisi saada mahtumaan 

kaiku, pieni käsiplotteri, kännykkäteline, kompassi, 

sekä karttasarja! Lisäksi olisi mukava saada 

pulpetin sisälle mahtumaan varabensakannu, pikkutavaroita, 

sammutin, 12V:n kylmälaukku, sekä karttasarja. 

Seuraava vaihe oli pahvimallin teko kokoon 1:1. Tämän 

pyrin tekemään niin tarkkaan että jokaista pahvia voisi käyttää 

mallina leikattaessa alumiinilevyä. Eli jokaisen osan jokainen 

yksityiskohta olisi tärkeä.

 Karttasarja mahtuu pöydälle ja sen etupuolelle tulevat plotteri, 

kaiku jne. Edestä ja sivuilta sen tulisi ympäröimään tuulilasi. 

Tästä kuvasta näkee, kuinka vedin pulpetin etuosan sivuja 

hieman sisäänpäin. Vasta 1:1 mallin ollessa paikallaan näki, että 

kulkeminen olisi mukavampaa, jos tekisin näin. Tätä en 

ollut huomioinut paperimallissa. 

 Ratin paikkaa kokeilemassa. Tilaa piti jäädä kytkintaululle ja 

tietysti koloon tulevan kaasu/vaihdevivun käytölle. Kallistetusta 

jalkatuesta päätin luopua jo tässä vaiheessa. En kokenut sitä 

tarpeelliseksi.
 

 1:1 pahvimallien avulla piirsin osat merialumiinilevylle. 

Leikattuani ja taivutettuani osat aloin liittää niitä yhteen 

pop- niiteillä. 

 Pulpetin muoto alkaa hiljalleen hahmottua. 

 Ensimmäinen sovitus paikalleen. 

Nyt oli uusi pulpetti hahmossaan, mutta jotta kokonaisuudesta tulisi hyvä, niin uudet kaasu- vaihde, sekä ohjausvaijerit piti saada siististi piiloon. Samoin päätin sähköistää veneen uudelleen. Uudet sähköjohdot perästä pulpetille piti saada myös piiloon. Tämä kaikki edellytti lattialevyjen purkamista. Olin myös utelias näkemään, mitä levyjen alle kuului. Sinnehän ei näe mistään muualta kuin peräosan pienestä luukusta. Pilssin peseminen oli aika hankalaa. Mietin uuden lattian tekemistä myös karhennetusta alumiinista, mutta ajattelin, että jos nykyiset vanerit ovat kestäneet jo 22 vuotta ja olivat vieläkin kohtalaiset, niin kyllä uudetkin riittävän pitkäikäiset olisivat. 

 Tältä näytti pilssissä. Pilssi oli aika likainen. 

Nyt olisi aika hyvä tilaisuus pestä sekin. 

 Pilssin pesu painepesurilla kannatti. Kaksi ensimmäistä kaaren väliä on pesty.

 Sivulevyt ovat uusittu ja ennen keskimmäisen 

levyn paikalleen ruuvaamista pilssiin piti asentaa suojaputket 

vaijereille, sekä sähköjohdoille. Jotta ne eivät hankautuisi 

rikki ja kolisi liikkuessaan, putket piti tietysti kiinnittää 

pohjapalkkeihin.

 Kaikki pohjalevyt ja pulpetti paikallaan. Siniset 

putket ovat  kaasu- ja vaihdevaijerien suojaputkia. 

Punainen on uusi ohjausvaijeri ja vaaleat ovat sähköjä varten. 

Ratti paikoillaan. 

 Sähköistys  meneillään. Luukku on saranoitu ja halutut laitteet 

paikoillaan pulpetin päällä. 

Kaasu/vaihdevivusto kannatti purkaa ja huoltaa samalla kun, 

uudet vaijeritkin asennettaisiin paikoilleen. Kuva on purkuvaiheesta.
 

 Penkki, ja kaasu/vaihdekahva paikoillaan huollettuna ja 

uudelleen maalattuna. Pulpetin yläpinnan maalasin 

mattamustaksi, jotta auringonpaisteessa pinta ei tekisi 

haitallisia heijastuksia tuulilasiin
.

 Näkymä pulpetin sisään. Kiinnitin sähköjen suojaputket 

pulpettiin etteivät ne kolisisi ja ovathan ne siistimmätkin näin. 

Oikealle reunalle kiinnitin 12V:n ulosoton. Tarkoitus olisi saada 

kylmälaukku toimimaan pulpetin sisällä ajon aikana. Pitäähän 

eväiden pysyä kylminä!! Sammutin mahtui pulpetin etureunaan.

 Tämä kuva antaa käsityksen sisätiloista. Tapanani 
on pitää varsinaisten tankkien lisäksi mukana 10 litran 
varakanisteri. Kanisterin edessä näkyy pieni etupilssin 
huoltoluukku. Tämän kautta näkee pilssiin, sekä voi 
suorittaa pesun letkulla. 

 Tein myös pikku telineen karttasarjalle. 
Ohjausvaijeri nojaa pulpetin kylkeä vasten ja 
pitää samalla karttasarjan paikoillaan. Nyt 
ei tarvitse kuljetella karttaa veneelle ja pois. 

Ylhäällä vasemmalta lukien ohjausrumpu, kytkinpaneeli, 
sähköjen kytkentälaatikko ja sen alapuolella 12V ulosotto.

Kun pulpetti oli muuten valmis, oli aika miettiä tuulilasia. 

Sen tulisi olla riittävän suojaava, riittävän tukevaa tekoa ja 

vielä sopia ulkonäöllisesti pulpettiin. Päätin tehdä siitä 

taas pahvimallin ja kokeilla paikoilleen. Sillähän se selviäisi...

 "Tuulilasi" sivulta.

Teetin tuulilasin paksusta akryylistä pahvimallin mukaan. 

Siitä tuli mielestäni aika hyvä! 

Tuulilasi kuskinpenkiltä nähtynä. Enää puuttui kaide. 

Vaan ei puutu enää... Kaaren tein kiillotetusta 

haponkestävästä putkesta. Muodosta halusin 

yksinkertaisen. Sivuputkissa on vain yksi taivutus. 

Yläkulmat ovat valmiita kaidekulmia ja kiinni 

varsinaisissa putkissa kuusiokololukitusruuveilla. 

Alaosassa on kaksi kiinnikettä ja tuulilasin yläreuna 

on kiinni vielä yhdellä kiinnikkeellä. Kaide on tosi 

tukeva. Siitä uskaltaa oikeasti ottaa kiinni. Sivuputkien 

alaosiin molemmin puolin pulpettia kiinnitin vapatelineet. 

Nyt eivät ylimääräiset vavat ole juurikaan tiellä.

Tämän näköiseksi sain Busterin talven aikana. Osittain 

haalistuneiden oranssien kylkien kimppuun olisi käytävä 

myöhemmin. Jätin Busterin odottamaan jäiden lähtöä. 

Sitten olisi koeajon aika. Kyllä vähän poltteli päästä 

kokeilemaan, mutta välillä olisi muita kiireitä.