Kevät 2009 - kevät 2011, sähköistys

Sisustuksen purkamista käsittelevällä sivulla oli pari kuvaa vanhasta sähkökeskuksesta johdotuksineen. Se oli vuosien varrella käynyt sekavaksi, hapettuneista liitoksista johtuvia sähköhäiriöitä oli enenevässä määrin, eikä sähköjärjestelmästä ollut mitään piirustusta tai kaaviokuvaa. Tässä oli jo kylliksi syytä sähköjärjestelmän täydelliseen uusimiseen. Lisäksi sisustusta purettaessa tuli purettua myös sähköjärjestelmä.

Tästä lähdettiin liikkeelle.  Tähän syntyi uusi 

sähkökeskus. Se on lähellä moottoria, jolloin 

paksujen kaapeleiden pituudet säilyvät lyhyinä ja 

tämä taas pudottaa hintaa. Samalla jännitehäviöt 

pysyvät huomattavasti pienempinä. Akut sain sijoitettua 

avotilan alle omaan osastoonsa ja nekin ovat lyhyen 

matkan päässä keskuksesta. Lisäksi käyttö purjehduksen 

aikana on helppoa. Halutessani kytkeä jonkin laitteen päälle tai pois 

kumarrun vain vähän avotilassa ollessani, eli kaikki 

kytkimet ovat käytettävissä avotilasta käsin. Tästä 

on myös lyhyt matka joka puolelle venettä. Eli selviän lyhyillä 

johdotuksilla. Nuolen osoittamassa kohdassa on pystymallinen
kotelo johtoja varten. Johdot tulivat keskukseen kuitenkin 
suurimmaksi osaksi suojaputkien sisällä eri suunnista.

 Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Koko järjestelmän uusiminen piti aloittaa tutustumisella venesähköjärjestelmien suunnitteluun. Tämä pitää sisällään erilaisia periaatteita, selvää matematiikkaa, erilaisiin komponenttivaihtoehtoihin tutustumista, johdotusreittien suunnittelua rakenteisiin piilotettuna, hintavertailua, sekä omien toiveiden ja kokemuksien huomioon ottamista yms. Etsin netistä kaikenlaista suomenkielistä, mitä kuvitella saattaa ja sama englanniksi. Samoja asioita tuli molemmilla hauilla vastaan, jonkinnäköisillä kansallisilla määräyksillä maustettuna. Suomen suositukset ja määräykset tietenkin tulivat suunnittelun pohjaksi. Kun olin päättänyt tulevassa järjestelmässä  käytettävät komponentit ja sijoituspaikat veneessä, oli aika aloittaa piirustusten piirtäminen. Otin mallia piirustusten yleisilmeeseen ja komponenttien paikantamiseen autojen korjauskäsikirjojen sähkökaavioista, kun olen niitä vuosien varrella aika paljon joutunut tutkimaan. Ne ovat mielestäni selkeitä ja selityskaavioilla varustettuina laajennuskelpoisia, jos sille tulee joskus tarvetta. Piirustusten laatiminen selkiytti omia ajatuksia ja nopeutti aika lailla varsinaista asennustyötä. Piirustuksiin laskin jokaiselle johdolle sopivan paksuuden ottamalla huomioon sähkökuorman ja asennusetäisyyden päätaulusta. Nämä paksuustiedot ja värimerkinnät liitin piirustukseen jokaisen johtimen kohdalle. Tämä nopeutti ja selkiytti aika paljon asennustyötä. Asennusvaiheessa numeroin jokaisen johdonpätkän piirustukseen, tein selittävän luettelon jokaisesta johdosta, sekä merkitsin itse johtojen molemmat päät vastaavilla numeroilla. Tämä tekee mahdollisesta vianetsinnästä helppoa.

Eräs autosähköpiirustus.  Näyttää ensin aika 

epäselvältä, mutta on aika looginen.

 Tässä eräs USA:sta tilaamani  alan kirja. 

Tämä on aika perusteellinen teos. Samat tiedot 

löytyi kuitenkin netistä suomeksikin, mutta 

tieto oli hajallaan muutamassa paikassa. 

Nettitietoon pitää tietenkin suhtautua kriittisesti 

ja punnita lähteen luotettavuutta. 

 Scyllan  uusi sähköpiirustus.  Tämä ei ole ihan 

viimeisin versio, mutta melkein lopullinen.

Komponentteja valitessani pyrin hankkimaan kohtuullisen laadukkaita osia. Tämä ei mielestäni tarkoita välttämättä kalliita, vaan yleisesti hyvistä materiaaleista tehtyjä, huolellisia koteloratkaisuja (kosteussuojattuja) jne. Joskus se tarkoittaa kallista, mutta mielestäni kohtuu hinnallakin selviää, kun itselleen selvittää mitkä ovat kullekin komponentille tärkeitä ominaisuuksia. Rahaa sähköistykseen saa toki hukattua poskettomia summia, jos ostaa kaiken mahdollisimman valmiina kokonaisuuksina. Nämä ovat hyviä ratkaisuja silloin, kun ei ole tietoa, taitoa tai halua nähdä vähän vaivaa, mutta kuten sanottua, siitä joutuu myös maksamaan. Mielestäni eräs ryöstön muoto on autotarvikkeiden myynti venetarvikkeen nimellä. Usein sama tavara myydään moninkertaisella hinnalla. Aika hyvä tapa säästää komponenttien hinnassa on ostaa mahdollisimman paljon niitä elektroniikka- alan tarvikeliikkeistä. Ne eivät myy varsinaista venetarviketta, vaan yleisesti sähkökomponentteja. Laatutasoja on erilaisia ja kun kertoo myyjälle, mitä on tekemässä he neuvovat erilaisia vaihtoehtoja. Itse säästin aika paljon rahaa tällä tavalla. 

Vasemmalla maasähkökeskuksen vikavirtasuoja ja

automaattisulakkeet. Tähän maasähkö tuodaan 

ensimmäiseksi. Tästä 230V virtaa jaettiin edelleen 

kahdelle tuplapistorasialle. Kuvassa lähin ja pentterissä 

on toinen. Kuvassa on myös 40A:n maasähkölaturi, joka saa 

virtansa kuvan pistorasiasta. Laturin alta lähtevät johdot ovat 

vasemmalta lukien akkujen lämpötila-anturi, remote controll- taulun 

johto, akuille kiinteästi kytketyt sekä miinus- että plusjohdot. Laturi 

on ostettu Elfalta. Se on Manson -merkkinen ja jos en 

nyt väärin muista hinta oli messutarjouksessa n. 180 €. 

(Vertaa hintaa venetarvikeliikkeiden vastaaviin latureihin!)

Apico- tyypisiä puristusliittimiä käytin melkein joka paikassa, mutta poistin liittimistä eristeen, jotta sain juotettua johdot puristuksen lisäksi. (Yritin toki käyttää liittimiä, joissa ei ollut ollenkaan eristeitä, mutta toisinaan niitä ei ollut saatavissa, juuri silloin kun niitä tarvitsin, jolloin oli tyytyminen tavanomaisiin liittimiin.) Käytin juotossa hopeatinaa, jonka pitäisi ymmärtääkseni soveltua kosteisiin olosuhteisiin. Lisäksi jokaiseen liitokseen lisäsin kutistesukan päälle. Tämän pitäisi suojata juotosta, liitintä ja itse johtoa hitaasti etenevältä hapettumiselta. Olen havainnut tämän menetelmän toimivan ainakin autopuolella aika tehokkaasti, miksei venepuolellakin. Rakenteissa kulkevat johdot halusin menevän suojaputkien sisässä. Nämä taas piilotin sohvien ja punkkien runkoihin, pois näkyviltä. 

 Tältä sähkökeskus näyttää valmiina.  Halusin käyttää hyvälaatuisia kytkimiä,  

jotta välttyisin hapettumien tuomilta ongelmilta.  Oikealla alhaalla on 

maasähkölaturin remote controll.

 Remote control -taulussa on valaistu digitaalinen 

akkujen jännitenäyttö. Kytkimellä voi valita kumman 

akkuryhmän jännitettä näytetään. Näytön kytkimellä voi 

myös ohjata  varsinaista laturia. 

 Sähkökeskus sisältä.  Sulakkeet keskellä kahdessa  erillisessä kotelossa.  

Niiden molemmin puolin  miinus ja plus -kiskot.  Jokainen  merkitsevä johdin on  

numeroitu  molemmista päistään. 

Veneen alkuperäinen lämmitin aiheutti aika lailla ongelmia 
ja vaati usein huoltoa. Kaiken lisäksi se oli asennettu 
hankalaan paikkaan ja varaosien saantikin tuntui toisinaan 
olevan hankalaa. Jossain vaiheessa kyllästyin "tekohengittämään" 
sitä ja päätin investoida uuteen lämmityslaitteeseen. Kotimainen 
Safire tuntui mielestäni sopivimmalta ja hankin 1800D mallin. 
Asensin sen samaan tilaan, kuin edellinenkin oli ollut, mutta 
päätin, että sen pitää olla mahdollisimman helpossa paikassa 
huollon kannalta. Nyt se on tarvittaessa huollettavissa nopeasti. 
Johdotuksiin kiinnitin erityistä huomiota, eli johtojen poikkipinta-alat 
pitää olla vähintään riittävät, jotta käynnistysvaiheessa ei esiinny 
haitallista jännitteen putoamista. Johdot kulkevat yksimittaisina 
sähkökeskukselta lämmittimelle.