2012, Köysiportaiden valmistus

Eräs Scylla Polytropoksen puutteista on ollut kunnon uimaportaiden puute. Pakolliset portaat ovat olleet  peräsimeen ruuvatut askelmat. Näitä pitkin pääsee juuri ja juuri ylös vedestä, jos on tarpeeksi notkea. Toinen ongelma on se, että peräsin pitäisi aina sitoa paapuurin kaiteeseen kiinni, muuten liikkuvaa  peräsintä pitkin on todella vaikea nousta ylös vedestä. Tämä on jo tietysti turvallisuuskysymyskin. Olen monta vuotta miettinyt tekeväni kunnon perinteiset köysitikkaat puisilla puolilla, jotka sopisivat tyylillisesti paremmin puuveneeseen, kuin peräsimessä olevat muoviaskelmat. Veneen rakennuttaja oli ilmeisesti aikanaan ajatellut samaa, mutta idea oli jäänyt puolitiehen. Kaidetolpille oli aikanaan rakennettu jalat kanteen siten, että veneen molemmilla kyljillä olisi mahdollisuus ns. sivuporttiin. Toisin sanoen sivukaiteisiin olisi mahdollisuus tehdä avattavat "portit". Preekonkiinkin oli jo tehty kaidetolppien reiät valmiiksi, mutta molemmilta kyljiltä puuttui yksi kaidetolppa. Kesällä 2011 päätin tehdä portaat. Tolpat tein seuraavana keväänä. Mielessäni oli kuva perinteisistä purjelaivoissa käytetyistä portaista, joissa puolien päissä on suurehkot pehmustetut kiekot. Nämä nojaavat laivan kylkeen ja pitävät varsinaiset puolat irti kyljistä. Näin varpaille jää tilaa puolien ja laivan kyljen välille. Jos tekisin kiekot puusta saattaisi niistä muodostua yksi huolenpitoa vaativa kohde lisää ja sellaista en kuitenkaan enää riesakseni kaivannut. Löysin mustaa 12 mm:n HD-polyeteenilevyä, joka on tukevaa, mutta ei kuitenkaan kivikovaa. Sitä on myös helppo työstää. 

 Piirsin levylle harpilla sopivan kokoiset kiekot ja leikkasin irti levystä pistosahalla. Tämän jälkeen keskireikien poraus pylväsporakoneella. Seuraava työvaihe oli kaikkien kiekkojen kiinnittäminen yhdessä nipussa metallisorviin ja ulkokehän sorvaaminen koko nipulle samankokoiseksi. Tein sorviin sopivan terän, jossa leveys oli 8 mm ja kärjen muoto puoliympyrä. Tällä sain sorvattua jokaiseen kiekkoon ulkokehälle puolipyöreän uran, johon tulisi halkaisijaltaan pyöreästä 8 mm:n paksuisesta kumitiivisteestä pehmusterenkaat. En halunnut, että portaiden kiekot raapisivat veneen kyljen maalipinnan pilalle. Kyseistä tiivistettä löytyi metritavarana ja saman liikkeen myyjä suositteli liimaksi tavallista Loctiten pikaliimaa. Kokeilin myös erityistä kumiliimaa, mutta pikaliima tuntui kaikkein parhaalta ja se on nimensä mukaisesti vielä erittäin nopea kuivumaan. Eli sopiva pätkä tiivistettä ja päät kiinni toisiinsa pikaliimalla. Pehmusterenkaita syntyi nopeasti. 

 Tässä kuvassa näkyy uran ja kumirenkaan idea vielä 

paremmin.

Kumirengas paikoillaan. Seuraavaksi kiekkoihin piti saada 

sopivat reiät köydelle ja vielä siten, että köysi menisi 

luonnollisessa asennossa läpi sekä kiekosta, että 

puolasta ja lukittuisi paikoilleen mentyään parin 

mutkan kautta...

 ...Polyeteeni on sen verran liukasta 

ainetta, että yksi reikä puolan kummallakin 

puolella ei riittänyt, vaan vasta kaksi reikää 

molemmilla puolilla sai aikaan riittävän kitkan 

puolan paikallaan pitämiseksi köydessä.

Ajattelin, että kuusi puolaa olisi sopiva määrä askelmia.

Kaksi alinta puolaa tein kiillotetusta haponkestävästä 

putkesta. Tämä toi painoa tikkaisiin sen verran, etteivät  

puiset puolat jää kelluttamaan portaita, vaan ne painuvat 

kiltisti aaltoihin . 

Köysien päihin pleissasin haponkestävät 

jousihaat (tai mitä ne nyt ovatkaan nimeltään). 

Näillä kiinnitys kaidetolppiin hitsaamiini 

kiinnityslenkkeihin käy näppärästi. 

Näitä tolppia tein pari kappaletta ja lisäsin 

olemassa oleviin muutaman kiinnityslenkin. 

Tästä kuvasta selviää ehkä parhaiten 

sivuporttien ja köysiportaiden idea. 

Askelmia olisi voinut olla yksi vähemmänkin, 

mutta eipä siitä haittaakaan ole ollut.