Kiinalainen lehtipuhallin!!

Hankin runsas vuosi sitten kiinalaisen lehtipuhaltimen. Olin jo kauan aikaa ajatellut ostavani sellaisen selässä kannettavan mallin. Niin sanotut merkkikoneet olivat vain sen verran kalliita, etten ollut raskinnut sellaista ostaa. Nyt näin kuitenkin eräässä liikkeessä edullisen koneen. Vain 99 €! No sen nyt arvaa, että ei tuohon hintaan mitään huipputekniikkaa myydä, mutta jos kuitenkin asiansa ajavan laitteen. Se riittäisi minulle. Laite myytiin paketissa ja ostajan piti osittain koota se. Se oli äkkiä tehty. Ensimmäisen kerran puhallinta koekäytettäessä ilmeni ongelma. Moottori lähti kohtuullisesti käymään, mutta kun rikastimen käänsi pois päältä ja kaasutti, niin moottori sammui. vaikka kaasutinta säädettiin, niin ongelma ei poistunut. Jossain oli oikeasti vikaa. Jos olisin ollut järkevä, niin olisin palauttanut koko laitteen heti liikkeeseen, mutta kun aloin ottaa tämän vähän niin kuin teknisenä haasteena; eihän näin yksinkertaisessa laitteessa, kuin 2-t moottori voinut kovin monimutkaista vikaa olla. 

Purin kaasuttimen moneen kertaan ja tutkin ja tutkin sitä. Vaikka säädin polttoaineen syötön maksimiin, niin silti tuntui, että moottori tukehtuu kaasua lisättäessä polttoaineen puutteeseen. Tankissa tai polttoaineletkussakaan ei ollut vikaa. Mikä tätä moottori vaivasi!! Piti palata 2-tahti moottorin toimintaperiaatteisiin. Moottorin pitäisi toimia, jos se on mekaanisesti kunnossa ja se saa oikeassa suhteessa ilmaa ja polttoainetta. Ehkä vika olisikin juuri tässä!

Päätin purkaa koko moottorin ja tutkia olisiko jossain ilmavuoto, joka sotkisi polttoaineilmaseoksen. purettuani sylinterin pois huomasin jotain kummallista...

...Katsokaapa moottorin lohkojen sauman yläreunaan. Yläreunojen pitäisi olla tarkalleen samalla korkeudella, jotta sylinterin alareunaa vasten olisi yhtenäinen tiivistyspinta. Tässä moottorissa ero oli peräti 0,6 mm, mikä on valtava heitto!! Tasopintojen ero oli yritetty tasoittaa valtavalla määrällä tiivisteliimaa. Moottori toimi tyhjäkäynnillä, mutta kun alipaine kasvoi kampikammiossa kierrosten noustessa, niin liima ei enää kestänytkään, vaan ilmaa pääsi vuotamaan kaasuttimen ohi kampikammioon sekoittaen polttoaineilmaseoksen. Tämä ei ollut ainoa vika...

Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.

Kampiakselin tiiviste oli myös asennettu 

hieman vinoon ja kun sitä tarkemmin tutkin, 

niin huomasin, ettei sekään tainnut tarpeeksi 

tiivis olla. Moottori sai myös tätä kautta 

ilmaa kaasuttimen ohi ja ongelma paheni. 

Päätin asentaa uudet tiivisteet. 

Tasoitettuani viilaamalla liian korkean lohkon matalammaksi ja toisen puolikkaan kanssa yhteensopivaksi asensin uudet akselitiivisteet. Tein myös sylinterin alapäähän uuden tiivisteen tiivistepaperista. Kootessani moottoria uudelleen käytin vähän maltillisemmin tiivisteliimaa, kuin mitä tehtaalla oli käytetty. 

Rikoin vahingossa alkuperäisen kaasuttimen 

ja päätin kokeilla sen tilalla vanhasta 80cc 

Homeliten -68 mallisesta moottorisahasta 

purkamaani kaasutinta. Pienellä imukaulan 

muutoksella ja kaasuvaijerin kiinnityksen 

muutoksella sain kaasuttimen sovitettua 

paikoilleen. Pulmaksi saattaisi osoittautua 

kaasuttimen mitoitus. Sehän oli paljon suuremmasta 

moottorista kotoisin. Onneksi kaasuttimessa oli 

säädettävät suuttimet. Riitäisikö niiden säätö 

riittävän pieneksi? Kysymys ratkeaisi vain 

kokeilemalla. 

Hieman jouduin säätämään, ennenkuin löysin sopivat säädöt sekä tyhjäkäynnille, että korkeille kierroksille, mutta lopputuloksena moottori alkoi toimia niinkuin sen pitikin. Pieni ongelma jäi vielä johtuen siitä, että kaasuttimen kalvo on aika löysäksi kulunut. Jos moottori seisoo kauan käyttämättömänä, niin tankkiin menevästä toisesta letkusta joutuu puhaltamaan tankkiin pienen ylipaineen, ennen kuin polttoainepumppu jaksaa venyneellä kalvolla imeä polttoainetta tankista. Kun tämä on tehty, niin moottori lähtee käymään hienosti ja ottaa mukavasti kierroksia. Ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että ei tätä tarvitse tehdä kuin silloin, jos ajaa tankin tyhjäksi tai moottori on käyttämättömänä usean päivän. 

Kaiken kaikkiaan syy siihen miksi kirjoitan tästä on se, että en olisi uskonut tällaista teollista laatua olevan olemassakaan! Aikaisemmin kirjoitin mönkijän hankintaan liittyneestä pohdinnasta; Kiinalainen halpa uusi tai niin sanottu merkkituote käytettynä. Tämä lehtipuhallinremontti tuoreessa muistissa en uskaltanut valita kiinalaista. 

Johnson 40 VRO:n perän korjaus, huhtikuu 2013

Buster majailee talvet autotallimme vierellä. Tehdessäni lumitöitä veneen perän takana huomasin potkuriakselilta alaspäin menevän öljyvanan ja maassa pienen öljyläikän. Kokeilin potkuria, mutta se ei liikahtanutkaan vaikka vaihde oli vapaalla. Aloin aavistella pahaa... 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Työnsin veneen autotalliin sulamaan ja muutaman päivän 

kuluttua aloin tutkimaan tilannetta. Nyt potkurikin liikkui. 

Epäilykset vahvistuivat. Perässä taitaa olla vettä öljyjen 

kaverina, vaikka kukaan ei ollut kutsua esittänyt.

Irroitettuani potkurin syy öljyvuotoon  löytyi; 

Syksyn viimeisellä kalaretkellä taisi yksi pilkkisiima 

joutua potkuriakselin ympärille. Se ikään kuin kaivautui 

akselitiivisteen ja akselin väliin ja avasi näin vedelle tien 

perään ja kun vene on ylhäällä pääsi pieni tilkka öljyäkin ulos. 

Avatessani öljytulpan perän alaosasta ulos ei tullutkaan 

ensimmäisenä öljyä vaan kahvikupillinen vettä!! Sen jälkeen 

toki öljyt, mutta hieman harmaanpuoleisena. 

Öljytulpan magneetissa oli myös aika reilusti metallipurua. 

Tämä ei myöskään hyvää luvannut, jotain muutakin on pielessä!!

Perä irti moottorista ja tutkimaan  mitä 

perän sisältä löytyy...

 Irroitettu  perä näyttää päältä tältä. Vasemmalta oikealle; 

vaihteensiirtovipu, vetoakseli sekä tiiviste vesipumpun ja 

moottorin yläosan välillä.

 Pienen puhdistuksen jälkeen aloitin perän 

avaamisen. Vesipumpun kotelo ensimmäisenä 

pois. Seuraavaksi impelleri, joka tässä 

moottorissa on kolmesiipinen.

 Impellerin alla olevan levyn poiston 

jälkeen voidaan irroittaa vaihteensiirtotangon 

ohjuri. 

 Seuraavaksi vetoakselin ylempi tukilaakeripesä.

Potkuriakselin takimmainen laakeri- ja tiivistepukki irtosi 

loppujen lopuksi aika helposti ulosvetäjän avulla. Aioin 

ensin tehdä koko ulosvetäjän itse, mutta onneksi löysin 

Biltemasta valmiin mallin, johon tein kuvassa näkyvät 

pitkät tangot. Johnsonissahan käytetään jenkkityyliin 

tuumakierteitä, jolloin ulosvetäjän tankojen päihin 

jouduin tekemään 1/4 tuuman kierteet. 

Takimmaisen laakeripukin poiston jälkeen paljastui tällainen näkymä. Syy 

metallilastujen suureen määrään selvisi; pienestä rattaasta puuttui  kokonainen piikki.

 Rattaan alapuolella on matala lukitusmutteri. Jotta mutterin saisi auki, pitää 

akseli lukita paikoilleen.

Vetoakselin lukitusta varten valmistin tällaisen työkalun. 

Akselistahan ei voi pitää kiinni esimerkiksi putkipihdeillä. 

Niiden leuat jättäisivät taatusti jäljet akselin pintaan ja 

pahimmassa tapauksessa tiivistepintoihin. Jos näin tapahtuisi, 

uusia akselitiivisteitä ei saisi pitämään millään, eli akseli olisi 

käytännössä pilalla.

 Vuorasin työkalun reiän sisäpinnan vielä ilmastointiteipillä, 

jotta mitään naarmuja ei syntyisi akseliin. Sitten vaan työkalu 

kiinni akseliin parilla pultilla. Työkalusta voikin jo pitää 

kiinni vaikka putkipihdeillä. Rattaan alla oleva mutteri aukesi 

helposti ja ja akseli säilyi siistinä. 

Kun sain rattaan irti huomasin, että sen molemmilta puolilta oli piikki murtunut. Tämä oli entinen ratas. Uusi pitäisi jostain saada. 

Minulla kävi hyvä tuuri ja löysin eräästä paikallisesta perämoottorikorjaamosta 

käytetyn rattaan. Se oli hieman kärsinyt, mutta ajattelin, että koska piikeissä ei ollut murtumia 

voisi tästä saada hiomalla toimivan rattaan. Uutta myydään vain kahden rattaan pakettina, 

eli potkuriakselilla oleva etummainen suuri ratas sekä tämä pieni yhdessä. Ja hintaa vain 540€. Tarkistin oman moottorini vastaavan suuren rattaan ja se näytti olevan täysin kunnossa. Ei murtumia eikä naarmujakaan.

Tämän käytetyn pikku rattaan sain kymmenellä eurolla. Ajattelin, että kannattaa ainakin yrittää. 

Kävin jokaisen piikin pinnan läpi pienoisporakoneen 

erittäin hienolla hiomapaperilaikalla.

 Tällainen rattaasta tuli. Seuraavaksi akselitiivisteiden kimppuun.

Potkuriakselin tiivisteet olivat tosi tiukasti kiinni laakeripukissa. 

Kunnollisella massaulosvetäjällä ne lähtivät aika siististi, mutta 

epäilen, että ilman sitä olisi ollut vaikeuksia. 

 Akselilla on kaksi tiivistettä selät vastakkain. Toinen pitää 

veden ulkona ja toinen öljyt sisällä. 

 Laakeripukin huolellisen pesun jälkeen uudet tiivisteet paikoilleen...

...samoin vetoakselin yläpään laakeripukkiin.

Peräkotelosta piti pestä kaikki vanhat öljyn 

ja veden jäämät, sekä metallimuruset pois. 

Voitelin akselitiivisteet huolellisesti Johnsonin 

omalla Triple Guard rasvalla ja laakereihin 

reilusti peräöljyä. Asentaessani laakeripukkia 

takaisin paikoilleen teippasin akselin urat, jotta uudet 

tiivisteet eivät vaurioituisi.

Osa pulttien reistä näytti sen verran hapettuneilta, 

että päätin käydä kaikki reiät kierretapeilla läpi. 

Kierretapeilla siis puhdistettiin likaiset ja ehkä jo 

vähän vaurioituneet kierteet. Tämä helpotti aika 

lailla kokoamista. Kaikki pultit menivät siististi 

paikoilleen. 

Laakeripukit on tiivistetty runkoon O- renkailla. 

Uusin kaikki O-renkaat, jotta voin olla varma 

perän tiiviydestä.

Uusi impelleri olikin viimeisiä  uusittavia asioita ennen 

perän kiinnittämistä takaisin moottoriin. 

No niin. Uusin vielä vesipumpun päällä olevat tiivisteet. 

Tämä alkaa jo näyttää hyvältä. Nyt perä on valmis 

kiinnitettäväksi moottoriin. 

 Valmista tuli ja  nyt vain odotellaan jäiden lähtöä merestä.

Tämä talvi oli pitkä ja kylmä. Jäät lähtivät myöhään, joten sain Busterin veteen vasta toukokuun alussa. Koeajo sujui hyvin ja moottori tuntuisi olevan taas kunnossa. Muutaman ajokerran jälkeen olisi tarkoitus ottaa vene ylös merestä ja tarkistaa öljyjen laatu. Eli jos tiivisteet pitävät, niin öljyjen pitäisi olla kirkkaita.