Kiinalainen lehtipuhallin!!

Hankin runsas vuosi sitten kiinalaisen lehtipuhaltimen. Olin jo kauan aikaa ajatellut ostavani sellaisen selässä kannettavan mallin. Niin sanotut merkkikoneet olivat vain sen verran kalliita, etten ollut raskinnut sellaista ostaa. Nyt näin kuitenkin eräässä liikkeessä edullisen koneen. Vain 99 €! No sen nyt arvaa, että ei tuohon hintaan mitään huipputekniikkaa myydä, mutta jos kuitenkin asiansa ajavan laitteen. Se riittäisi minulle. Laite myytiin paketissa ja ostajan piti osittain koota se. Se oli äkkiä tehty. Ensimmäisen kerran puhallinta koekäytettäessä ilmeni ongelma. Moottori lähti kohtuullisesti käymään, mutta kun rikastimen käänsi pois päältä ja kaasutti, niin moottori sammui. vaikka kaasutinta säädettiin, niin ongelma ei poistunut. Jossain oli oikeasti vikaa. Jos olisin ollut järkevä, niin olisin palauttanut koko laitteen heti liikkeeseen, mutta kun aloin ottaa tämän vähän niin kuin teknisenä haasteena; eihän näin yksinkertaisessa laitteessa, kuin 2-t moottori voinut kovin monimutkaista vikaa olla. 

Purin kaasuttimen moneen kertaan ja tutkin ja tutkin sitä. Vaikka säädin polttoaineen syötön maksimiin, niin silti tuntui, että moottori tukehtuu kaasua lisättäessä polttoaineen puutteeseen. Tankissa tai polttoaineletkussakaan ei ollut vikaa. Mikä tätä moottori vaivasi!! Piti palata 2-tahti moottorin toimintaperiaatteisiin. Moottorin pitäisi toimia, jos se on mekaanisesti kunnossa ja se saa oikeassa suhteessa ilmaa ja polttoainetta. Ehkä vika olisikin juuri tässä!

Päätin purkaa koko moottorin ja tutkia olisiko jossain ilmavuoto, joka sotkisi polttoaineilmaseoksen. purettuani sylinterin pois huomasin jotain kummallista...

...Katsokaapa moottorin lohkojen sauman yläreunaan. Yläreunojen pitäisi olla tarkalleen samalla korkeudella, jotta sylinterin alareunaa vasten olisi yhtenäinen tiivistyspinta. Tässä moottorissa ero oli peräti 0,6 mm, mikä on valtava heitto!! Tasopintojen ero oli yritetty tasoittaa valtavalla määrällä tiivisteliimaa. Moottori toimi tyhjäkäynnillä, mutta kun alipaine kasvoi kampikammiossa kierrosten noustessa, niin liima ei enää kestänytkään, vaan ilmaa pääsi vuotamaan kaasuttimen ohi kampikammioon sekoittaen polttoaineilmaseoksen. Tämä ei ollut ainoa vika...

Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.

Kampiakselin tiiviste oli myös asennettu 

hieman vinoon ja kun sitä tarkemmin tutkin, 

niin huomasin, ettei sekään tainnut tarpeeksi 

tiivis olla. Moottori sai myös tätä kautta 

ilmaa kaasuttimen ohi ja ongelma paheni. 

Päätin asentaa uudet tiivisteet. 

Tasoitettuani viilaamalla liian korkean lohkon matalammaksi ja toisen puolikkaan kanssa yhteensopivaksi asensin uudet akselitiivisteet. Tein myös sylinterin alapäähän uuden tiivisteen tiivistepaperista. Kootessani moottoria uudelleen käytin vähän maltillisemmin tiivisteliimaa, kuin mitä tehtaalla oli käytetty. 

Rikoin vahingossa alkuperäisen kaasuttimen 

ja päätin kokeilla sen tilalla vanhasta 80cc 

Homeliten -68 mallisesta moottorisahasta 

purkamaani kaasutinta. Pienellä imukaulan 

muutoksella ja kaasuvaijerin kiinnityksen 

muutoksella sain kaasuttimen sovitettua 

paikoilleen. Pulmaksi saattaisi osoittautua 

kaasuttimen mitoitus. Sehän oli paljon suuremmasta 

moottorista kotoisin. Onneksi kaasuttimessa oli 

säädettävät suuttimet. Riitäisikö niiden säätö 

riittävän pieneksi? Kysymys ratkeaisi vain 

kokeilemalla. 

Hieman jouduin säätämään, ennenkuin löysin sopivat säädöt sekä tyhjäkäynnille, että korkeille kierroksille, mutta lopputuloksena moottori alkoi toimia niinkuin sen pitikin. Pieni ongelma jäi vielä johtuen siitä, että kaasuttimen kalvo on aika löysäksi kulunut. Jos moottori seisoo kauan käyttämättömänä, niin tankkiin menevästä toisesta letkusta joutuu puhaltamaan tankkiin pienen ylipaineen, ennen kuin polttoainepumppu jaksaa venyneellä kalvolla imeä polttoainetta tankista. Kun tämä on tehty, niin moottori lähtee käymään hienosti ja ottaa mukavasti kierroksia. Ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että ei tätä tarvitse tehdä kuin silloin, jos ajaa tankin tyhjäksi tai moottori on käyttämättömänä usean päivän. 

Kaiken kaikkiaan syy siihen miksi kirjoitan tästä on se, että en olisi uskonut tällaista teollista laatua olevan olemassakaan! Aikaisemmin kirjoitin mönkijän hankintaan liittyneestä pohdinnasta; Kiinalainen halpa uusi tai niin sanottu merkkituote käytettynä. Tämä lehtipuhallinremontti tuoreessa muistissa en uskaltanut valita kiinalaista. 

Kesälomapurjehdus Ruotsiin kesällä 2014

Kesällä -13 purjehdimme vain vähän yli 200 mailia. Harrastimme vähän muita asioita ja kun heinäkuu oli erittäin kovatuulinen ja tuulen suuntakin vielä suurimmaksi osaksi luoteesta, niin maileja ei vaan kertynyt. Joskus käy näinkin. 

Kesäkuu 2014 oli myös aika sateinen ja kylmä ja vähän jo alkoi tuntua siltä, että mahtaako tästäkään kesästä mitään purjehdusjuhlaa tulla. Säätilaan luvattiin pitkän ajan ennusteissa kuitenkin merkittävä muutos heinäkuun alusta lähtien ja päätimme kokeilla purjehdusta Tukholmaan ja Tukholman saaristoon. Vuoden 2011 matkasta sinne jäi mukavia muistoja ja ajattelimme tällä kertaa tehdä matkan hieman toisella painotuksella. Anu ja pojat halusivat, että seilaisimme mahdollisimman nopeasti Tukholmaan ja viettäisimme siellä aikaa niin paljon, että ehtisimme tekemään vähän kaikkea, mitä huvittaa. Tämä suunnitelma sen takia, että viime kerralla ( 2011 ) sääikkuna alkoi sulkeutua Ahvenanmeren ylitystä ajatellen, eikä meillä ollut montaa päivää aikaa odotella Ruotsin puolella. Toisin sanoen lomaa ei ollut montaa päivää jäljellä ja sen takia piti kiiruhtaa Suomen puolelle ennen kovien tuulien nousua. Tällä kerralla sääikkunan mahdollinen sulkeutuminen ei haittaisi, kun Tukholmaan tutustumisen jälkeen aikaa olisi vaikka kuinka paljon. Jälkikäteen ajatellen tämä oli aika hyvä ajatus. Eri paikoista kertoessani viittaan Arholma- Landsort med Gotland- kirjan (A-L) sivuille tai Båtsportkort Norraan (B-N) tai Båtsportkort Mellerstaan (B-M).

5.7. klo 16.35 irroitimme köydet kotilaiturista, Merimaskusta ja aloitimme purjehduksen Tukholmaan. Ensimmäinen legi päättyi Iniön uudistettuun Norrbyn satamaan. Purjehdusilma oli mitä hienoin; Aurinko paistoi koko päivän ja ilma oli n. +22 astetta. Köydet kiinnitettiin satamaan klo 20.55. Purjehdittu matka oli 20,3nm. 

Iniön Norrbyn uudistettu ja erittäin miellyttävä 

satama.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.

6.7. klo 09.20 Tankkasimme tankin täyteen dieseliä ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenanmaata. 12 tunnin ja 30 min purjehduksen jälkeen olimme taittaneet matkaa 52 nm ja olimme päässeet Maarianhaminan itäsatamaan. Aurinkoinen päivä ja 4-11m/s SE tuuli kuljetti venettä mukavasti ja kun päivä kerran oli mukava, niin annettiin mennä vaan. Iniöstä lähtiessä olin vähän ajatellut, että pysähtyisimme ehkä Glada Laxeniin, mutta nyt kävi näin. Silkkaa purjehduksen iloa!! 

 Aurinkoinen ilma ja mukava tuulen vire, mitä muutakaan purjehtija voisi toivoa!!

7.7. Vietimme Maarianhaminassa helteestä nauttien ja viimeisiä hankintoja tehden

Maarianhaminan itäsatama oli taas aika lailla täynnä. 

8.7. klo 8.55 jatkoimme matkaa kohti Ruotsia. Tällä kertaa Ahvenanmeren ylitys Nyhamnin majakalta Tjärvenin majakalle kesti 5h 10min. Noin klo 17 kiinnitimme köydet Fejanin itäpuolella sijaitsevaan saareen. (B-N, sivu 20 (59°44,55` P 19°11,5 `I ). Matkaa tehtiin 38,5 nm ja aikaa kului 8h 15 min. 

Osku ohjasi aika pitkään Ahvenanmerta 

ylittäessämme. 

Ahvenanmeren ylityksen jälkeen kiinnityimme pienen saaren rantaan Fejanin itäpuolella. 

 (B-N , sivu 20 (59°44,55` P 19°11,5 `I )

Pojat uskaltautuivat ensimmäisen kerran uimaan 

märkäpuvuissa. Veden lämpötila oli vain 16°C.

Ensimmäinen ilta Ruotsin puolella.

9.7. aamulla nukuimme pitkään ja otimme aamupäivän vain rennosti. Matkaa jatkettiin vasta klo 12.45. Päivä oli helteinen ja tuuli sen mukainen; 1-3m/s SEE. Tuuli kuljetti meitä hiljaa kohti Furusundia. Perille päästiin klo 16.20. Matkaa kertyi ainoastaan noin 6nm. 

2011 kävimme Furusundissa ( A-L, sivu 69,) ja miellyimme paikkaan. 

Ilma oli yhä helteistä ja päätimme illalla käydä saaren toisella 

laidalla uimassa. Pojat vähän uivat, minä kastoin juuri ja juuri 

itseni ja Anu ihaili suorituksia laiturilta... meriveden 

lämpö oli vain 15°C.

10.7. lähdimme liikkeelle vasta klo 11.35. Tuuli oli taas leppoista 2-7 m/s E. Aurinko paistoi kuumasti. Saavuimme Vaxholmiin (A-L, sivu 173) illalla klo 18.00 purjehdittuamme 6h 25 min. Saimme yhden viimeisistä laituripaikoista ja kun se sijaitsi pienveneiden asiointilaiturin vieressä, niin ilta oli hieman rauhaton. Yö oli kuitenkin rauhallinen ja saimme hyvin nukutuksi. Minulla oli vatsa hieman sekaisin ja tämä alkoi vähän häiritä tunnelmaa. 

11.7. klo 10.30 jatkoimme matkaa kohti Tukholmaa. Koska matkaa oli vain 9,5nm, olimme perillä Navishamnenissa jo klo 12.25. Alun perin meillä oli tarkoitus mennä tällä kertaa Wasahamneniin ( A-L, sivu 162), mutta kun tulimme Navishamnenin (A-L, sivu 163) kohdalle, näimme kun Wasahamnenin suunnasta tuli muutama suomalainen purjevene kaasu pohjassa kohti Navishamnenia. Päättelimme, että Wasahamnen on täynnä ja päätimme itsekin mennä taas Navishamneniin. Eipä sielläkään enää montaa paikkaa vapaana ollut, mutta muutama kuitenkin. Kun lähestyimme paikkaa hyvin hiljaa, tarttui ikävä, pyörivä tuuli veneeseen sivulta ja hetkessä olimme poikittain poijun ja kiinnitettyjen veneiden välissä. Potkurikin hipaisi poijun ketjua. Onneksi kontakti ei ollut paha. Pieni jälki toisen lavan kärkeen. Nolo rantautuminen, mutta emme antaneet sen häiritä. Kyllähän näitä jokaiselle joskus sattuu. 

Kuten jo alussa kerroin, tällä kertaa käytimme aikaa Tukholmassa reilusti. Kävimme katsomassa erilaisia nähtävyyksiä ja huvituksia. Yleensä matkaillessa on mukava käydä ulkona syömässä, mutta jo Vaxholmissa alkanut lievä vatsatauti jatkui koko Tukholman vierailun ajan. Tästä johtuen ruokahaluni oli aika huono ja minun osalta ruokailunautinnot jäivät aika vaatimattomiksi... ;) 

Otson kanssa kävin tutustumassa Wasa-museoon.

Se on kyllä hieno! 

Laivan peräpeilin upea ja runsas koristelu.

Kuningastakin käytiin tervehtimässä.

Ei tosin nähty, oli kuulemma lähtenyt ongelle...

16.7. klo 11.10 Lähdimme jatkamaan matkaa. Taivas oli paksujen pilvien peitossa ja tunnelma jotenkin ankea. Pojat olivat jo sitä mieltä, että mennään suorinta tietä kotiin, matkan huippukohta on jo ohitettu. Anu ja minä päätimme, että ei nyt vielä mennä, vaan mennään katsomaan uusia maisemia Tukholman saaristossa. Navishamnenista noin 3,5 nm itään alkaa kanava etelän suuntaan. Kanava johtaa Baggensfjärdenille. sieltä voi jatkaa toista kanavaa pitkin suoraan itään tai kuten me teimme, kaakon suuntaan Ingarofjärdenin suuntaan. Ajelimme kanavaa kaikessa rauhassa aina Ägnön (B-M, sivu 27) saarelle asti. Koska olimme olleet usean päivän ajan kaupungin keskellä, päätimme tällä kertaa tutustua luonnonsatamiin. Ägnön koillisreunalla sijaitsee Tvättfatet-niminen lahti. (A-L, sivu 254 ) Se on sopivan, leppoisan purjehdusmatkan päässä Tukholmasta. Perille pääsimme klo 14.50, eli ajoaika Tukholmasta oli vain 3h 40 min. Pilvikerros alkoi hiljalleen rakoilla ja iltapäivällä Tvättfatet kylpi auringossa. 

Kanavan loppupäässä, ennen Baggensfjärdeniä 

sijaitsee Baggensteket -niminen ( B-M, sivu 20) pätkä kanavaa. 

Se on noin mailin pituinen ja paikoitellen aika kapea. 

Tässä olemme juuri Baggensstegetin alussa eli lounaispäässä. 

Ja tässä kuva samasta paikasta kanavan suulle. 

Kanavassa ei ole mitään sulkuja tai muuta estettä. 

Jos syväys ei ole liian suuri, niin tämä oikaisee aika 

mukavasti. Eikä maisemissakaan ole vikaa. 

 Tvättfatet, lahden suulta kuvattuna. 

Saapuessamme ei veneitä ollut kuin muutama, joten saimme hyvän, ilta-auringossa 

kylpevän rantautumispaikan. Mikä parasta,lahden vesi oli jo uimalämpöistä, eli +20°C. 

Vihdoin ja viimein pääsimme kaikki uimaan. Kuinka mukavalta se tuntuikaan!! 

Lahden länsirannalla sijaitsee joku partiolaisten kerhopaikka 

tai vastaava. Sen rannasta lähtee noin 300 metrin pituinen 

polku saaren länsireunalla sijaisevaan toiseen luonnonsatamaan...

...Polulla voi tosin tulla vastaan jotain peikkoja ... tai muita 

kummajaisia.

Saaren toinen luonnonsatama on nimeltään Napoleonviken (A-L, sivu 255). Siinä on 

kolme lahdelmaa ja aika paljon hyviä rantautumispaikkoja. Laskimme 

lahdella olevan 45 venettä , mutta muutamia olisi vieläkin mahtunut sekaan. 

18.7. klo 12.00 jatkoimme matkaa ensin Ägnön länsipuolella sijaitsevan Tyresön rantaan. Luulimme siellä olevan ruokakaupan,, mutta kun tarkemmin katsoimme, olisi meidän pitänyt kiertää vielä saaren toiselle puolelle ja se olisi tehnyt liikaa matkaa. Päätimme suunnistaa Ingaröfjärdenin kautta Björnön (B-M, sivu 28) saarelle. Björnön koillisreunalla (A-L, sivu 248) on kaksikin satamaa. Valitsimme pohjoisemman, Norrvikin.

Björnöllä kasvaa komeita tammia, vai mitä mieltä olette?

Luontopolku on oikein mukava ja se kiertää 

saarta monenlaisissa maisemissa. 

Norrviken

Skärgårdstiftelsenin esitteessä ja (A-L) kirjan kuvassa luvattu ulkovessa oli purettu ja uutta ei ollut vielä olemassa. Hieman eteläisempi satama oli Ramsviken. 

Ramsvikenissä on joku huoltoaluslaituri, vuokrattavissa oleva 

mökki, ulkovessat, pöytäryhmät rannalla ja rantavajassa 
oleva pieni Björnön info-piste. ( vähän esitteitä ja pari 
kuvaa seinällä ). Paikka oli kyllä aika mukavan 
näköinen. Ehkä ensi kerralla poikkeamme sinne?? 

19.7. klo 08.45 päätimme taas jatkaa matkaa. Nyt meidän kuitenkin piti löytää ruokakauppa. Lähin kauppa näytti olevan Stavnäsissä (B-M, sivu 29) ( A-L, sivu 250). Klo 10.40, 7nm matkan jälkeen tulimme Stavnäsin edustalle.

Stavnäs osoittautui saariston risteyssatamaksi ja se on näin ollen 

tosi vilkas. Vaxholmbåtit vievät täältä matkustajia esimerkiksi Sandhamniin.

Liikennettä oli niin paljon, että jouduimme vain pudottamaan Anun polttoainelaiturille 

ja jäimme poikien kanssa odottamaan sataman edustalle asiointilaiturista vapautuvaa paikkaa. 

Aikamme odoteltuamme pääsimme laituriin kiinni. Rannassa on maksullinen, kolikoilla 

toimiva vessa. Se oli tosin aika lailla varattu ihmispaljouden takia. Anu löysi ICA-nära kaupan 

noin 700metrin päästä. 

Yöksi päätimme yrittää aika lähellä sijaitsevaan Bullandön palvelusatamaan. (A-L, sivu 190). Monet tuttavistamme olivat kehuneet Bullandön satamaa korkeatasoiseksi ja käymisen arvoiseksi. Matka Stavnäsistä Bullandöhön oli aika "kuoppainen" erittäin vilkkaan veneliikenteen takia. Matkaa oli vain vajaa 3 nm ja meillä kesti sen ajaminen noin 40 minuuttia. 

Bullandössä pääsimme vihdoin pesemään pyykkiä. Pyykit oli pakko 

ripustaa kuivamaan ja mihin muualle niitä sitten saa veneessä 

mahtumaan kun kaiteille, ison purjeen puomin päälle jne. 

No seurauksena oli, että vene näytti pari tuntia jättimäiseltä 

pyykinkuivatustelineeltä. Se oli vähän koomisen näköistä, 

kun paikka tuntui satamalta, johon tullaan näyttäytymään. 

Bullandö on suuri, suorastaan valtava satama. Siellä 

on noin 1400 venepaikkaa. Varsinaiset vieraspaikat ovat 

aivan kuvassa näkyvän ravintolarakennuksen edessä. Niitä 

on vain 30 kappaletta. Todellisuudessa paikkoja on toki enemmän. 

Eli varsinaisten venepaikan vuokranneiden veneiden ollessa poissa, 

niiden paikkoja voi ymmärtääkseni vierasveneet käyttää. 
Vähän matkan päässä kuvan ravintolasta sijaitsee aivan uusi ja todella 
hieno suihku / sauna / WC- rakennus. Rakennus sijaitsee pienen mäen päällä ja 
kun istuu suuressa saunassa, avautuu koko seinän kokoisesta ikkunasta 
upea näkymä yli sataman. Suihkutilat on myös erittäin tyylikkäästi sisustettu. 
Laiturilta saa sähköä ja vettä. septitankin imutyhjennys on toisen 
laiturin juuressa, pienen rakennuksen takana. Vieressä on kyltti: 
Kiinnittyminen sallittu ainoastaan septin tyhjentäjille!! kuitenkin paikalla oli kolme 
suurta moottorivenettä pysyvästi kiinni, joten tyhjentäminen tänne 
jäi taas haaveeksi. Maksu tyhjentämisestä olisi ollut 50 sek. 
Kaiken kaikkiaan Bullandön palvelutarjonta on erittäin kattava. 
Ainut pieni haittatekijä oli se, että trubaduuri alkoi illalla soittaa 
terassilla ja musiikki oli tosi kovaa. Musiikki itsessään oli ihan 
mukavaa, mutta kun halusimme mennä nukkumaan noin klo 23.30, 
niin unta oli vähän vaikea saada. Musiikki taisi loppua joskus klo 01 
paikkeilla. No ... itseään tästä on syyttäminen. Olisi pitänyt älytä, 
että ravintolassa usein soi musiikki lujaa. Emme me tästä pahasti kärsineet. 
Kaikki on kuitenkin paljolti omasta suhtautumisesta kiinni.

Tässä vielä yleiskuva Bullandön satamasta. Keskellä kuvaa oleva punainen rakennus on edellisessä kuvassa näkynyt ravintolarakennus. 

20.7. klo 13.10 jätimme Bullandön taaksemme ja jatkoimme itään Stavnäsin ohi Kanholmsfjärdenille, josta suuntasimme edelleen pohjoiseen kohti idylliseksi kehuttua Säckiä. Matkaa kertyi noin 10 nm ja tuulen ollessa noin 2-7 m/s NE, perille pääsimme klo 16.40. 

Kanholmsfjärdenillä vastaan tuli muistaakseni Englannin 

lipun alla purjehtiva kaunis purjealus. 

Ensimmäinen ilta Säckissä (B-M, sivu 18) (A-L, sivu 201). Vaikka kaikki puhuvat Säckistä, paikan oikea nimi on Krokholmsviken. Krokholmsviken muodostuu Säckin ja Krokholmin välisestä erittäin suojaisesta ja idyllisestä lahdesta. Lahdella on runsaasti kiinnittymispaikkoja ja muutamat aikaisin liikkeellelähtijät ankkuroivat lahddelle päästäkseen aamulla nopeasti ja vaivattomasti liikkeelle. Ankkuroitaessa lahdelle on kuitenkin varottava pohjassa kulkevaa merikaapelia. Se lähtee lahdelle tuovan salmen suulta, Säckin rannalta Krokholmsvikenin koilliskulmaan. Me näimme yhden lahdelle ankkuroituneen veneen nostavan sen ylös ankkurillaan. 

Helteisten päivien illatkin olivat ihanan lämpimiä. 

Vietimme Säckissä koko 21.7. päivän uiden, syöden, 

laiskotellen. Tämä oli sitä todellista lomaa!! 

22.7. klo 08.40 päätimme jälleen jatkaa matkaa. Nyt suuntasimme aika suoraan itään, kohti Möjan suurta saarta. (B-M, sivu 19) ja siellä aivan saaren eteläkärjessä sijaitsevaa Kyrkvikeniä (A-L, sivu 141). Kyrkvikenissä tiesimme olevan ruokakaupan. Sjömackin takaa löytyi Coop Nära -kauppa. Kaupan valikoima ei päätä huimannut, mutta peruselintarvikkeita sieltä löytyi. Sjömackin rannassa oli ikäänkuin kaksi laituria. Toinen on järeä ja korkea betonilaituri, joka oli tarkoitettu lähinnä yhteysaluksille ja välittömästi tämän vieressä sijaitsi aika pieni asiointilaituri. Asiointilaiturikin oli niin täynnä, että päätimme tehdä samoin kuin Stavnäsissä. Ajoin vain keulan betonilaiturin viereen ja Anu hyppäsi laiturille mennäkseen kauppaan. Minä peruutin veneen pois ahtaasta lahdesta ja jäimme poikien kanssa odottelemaan Anun takaisin laiturille ilmestymistä. saatuamme tarvittavat ostokset tehtyä jatkoimme matkaa pohjoisen suuntaan aikomuksenamme yöpyä jossain lähempänä Fejania ennen Ahvenanmeren ylitystä. 

Näkymä Möjanista. 

Möjanin itäreunaa seuraten suuntasimme pohjoiskoilliseen kohti 

Svartlögan ja Rödlögan saaria. 

Möjanin jälkeen alkoi esiintyä ensimmäisen 

kerran koko matkalla sinilevää.

Koska matka sujui mukavasti ja olimme jo lähestymässä Rödlögan saarta aika ajoissa, niin päätimmekin purjehtia jo samana päivänä yli Ahvenanmeren. 

Ahvenanmerellä, Ruotsin aluevesillä alkoi 

sinilevää olla todella runsaasti.

Huviveneliikennettä ei myöhään iltapäivällä enää 

juurikaan ollut, lähinnä kaupallista liikennettä. Sinilevää oli 

keskellä Ahvenanmerta mutta ei niin paljon, 

kuin Ruotsin puolella...

Suomen puolelle päästyämme sinilevän määrä kasvoi jälleen. Ilma oli lämmin ja 

tuuli olematon. Ajoimme koneella koko päivän Säckistä lähdettyämme.

Illalla klo 21.50 kiinnitimme keulan täynnä olevaan Rödhamniin. Ajoaika Säckistä Rödhamniin oli taukojen kanssa 13h 20 min ja matkaa kertyi 57 nm. 

23.7. klo 11.30 jatkoimme matkaa. Helle oli suorastaan tukahduttava. Tuulta oli vain nimeksi 2-4 m/s NE. Pidimme pienen tankkaustauon Degerbyssä. 

Sinilevää oli todella paljon koko matkan Rödhamnista 

Jungfruskäriin asti. 

Hieman ennen Jungfruskäriä näimme matalalla luodolla muutamia hylkeitä.

Tässä kokeellinen kuva. Se on otettu iphonella kiikarin läpi. 

Saavuimme Jungfruskäriin 23.7. klo 19.15. 

Pettymys oli kuitenkin suuri, kun täälläkin oli sinilevää 

niin paljon, että ei huvittanut uimaan mennä. 

24.7. klo 10.40 lähdimme jatkamaan matkaa kohti veneseuramme saarta, Merikaria Velkualla. Saavuimme Merikarille klo 18.30. Sinilevän esiintyminen loppui onneksi Houtskarin Berghamnin kohdalla. Merikarilla pääsimme saunaan ja uimaan!! Voi, että tuntui hyvältä!! 25.7. klo 16.15 kiinityimme taas kotilaituriin Merimaskussa. Kesälomapurjehdus päättyi tähän. 

Kaiken kaikkiaan matka tuntui onnistuneelta ja onneksi Tukholmasta lähdettyämme päätimme kiertää vähän eri reittiä kun aikaisemmin. Näimme monta hienoa ja viihtyisää paikkaa. Matka kesti päivän vaille kolme viikkoa ja maileja kertyi 318.