Kesälomapurjehdus Ruotsiin kesällä 2014

Kesällä -13 purjehdimme vain vähän yli 200 mailia. Harrastimme vähän muita asioita ja kun heinäkuu oli erittäin kovatuulinen ja tuulen suuntakin vielä suurimmaksi osaksi luoteesta, niin maileja ei vaan kertynyt. Joskus käy näinkin. 

Kesäkuu 2014 oli myös aika sateinen ja kylmä ja vähän jo alkoi tuntua siltä, että mahtaako tästäkään kesästä mitään purjehdusjuhlaa tulla. Säätilaan luvattiin pitkän ajan ennusteissa kuitenkin merkittävä muutos heinäkuun alusta lähtien ja päätimme kokeilla purjehdusta Tukholmaan ja Tukholman saaristoon. Vuoden 2011 matkasta sinne jäi mukavia muistoja ja ajattelimme tällä kertaa tehdä matkan hieman toisella painotuksella. Anu ja pojat halusivat, että seilaisimme mahdollisimman nopeasti Tukholmaan ja viettäisimme siellä aikaa niin paljon, että ehtisimme tekemään vähän kaikkea, mitä huvittaa. Tämä suunnitelma sen takia, että viime kerralla ( 2011 ) sääikkuna alkoi sulkeutua Ahvenanmeren ylitystä ajatellen, eikä meillä ollut montaa päivää aikaa odotella Ruotsin puolella. Toisin sanoen lomaa ei ollut montaa päivää jäljellä ja sen takia piti kiiruhtaa Suomen puolelle ennen kovien tuulien nousua. Tällä kerralla sääikkunan mahdollinen sulkeutuminen ei haittaisi, kun Tukholmaan tutustumisen jälkeen aikaa olisi vaikka kuinka paljon. Jälkikäteen ajatellen tämä oli aika hyvä ajatus. Eri paikoista kertoessani viittaan Arholma- Landsort med Gotland- kirjan (A-L) sivuille tai Båtsportkort Norraan (B-N) tai Båtsportkort Mellerstaan (B-M).

5.7. klo 16.35 irroitimme köydet kotilaiturista, Merimaskusta ja aloitimme purjehduksen Tukholmaan. Ensimmäinen legi päättyi Iniön uudistettuun Norrbyn satamaan. Purjehdusilma oli mitä hienoin; Aurinko paistoi koko päivän ja ilma oli n. +22 astetta. Köydet kiinnitettiin satamaan klo 20.55. Purjehdittu matka oli 20,3nm. 

Iniön Norrbyn uudistettu ja erittäin miellyttävä 

satama.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.

6.7. klo 09.20 Tankkasimme tankin täyteen dieseliä ja jatkoimme matkaa kohti Ahvenanmaata. 12 tunnin ja 30 min purjehduksen jälkeen olimme taittaneet matkaa 52 nm ja olimme päässeet Maarianhaminan itäsatamaan. Aurinkoinen päivä ja 4-11m/s SE tuuli kuljetti venettä mukavasti ja kun päivä kerran oli mukava, niin annettiin mennä vaan. Iniöstä lähtiessä olin vähän ajatellut, että pysähtyisimme ehkä Glada Laxeniin, mutta nyt kävi näin. Silkkaa purjehduksen iloa!! 

 Aurinkoinen ilma ja mukava tuulen vire, mitä muutakaan purjehtija voisi toivoa!!

7.7. Vietimme Maarianhaminassa helteestä nauttien ja viimeisiä hankintoja tehden

Maarianhaminan itäsatama oli taas aika lailla täynnä. 

8.7. klo 8.55 jatkoimme matkaa kohti Ruotsia. Tällä kertaa Ahvenanmeren ylitys Nyhamnin majakalta Tjärvenin majakalle kesti 5h 10min. Noin klo 17 kiinnitimme köydet Fejanin itäpuolella sijaitsevaan saareen. (B-N, sivu 20 (59°44,55` P 19°11,5 `I ). Matkaa tehtiin 38,5 nm ja aikaa kului 8h 15 min. 

Osku ohjasi aika pitkään Ahvenanmerta 

ylittäessämme. 

Ahvenanmeren ylityksen jälkeen kiinnityimme pienen saaren rantaan Fejanin itäpuolella. 

 (B-N , sivu 20 (59°44,55` P 19°11,5 `I )

Pojat uskaltautuivat ensimmäisen kerran uimaan 

märkäpuvuissa. Veden lämpötila oli vain 16°C.

Ensimmäinen ilta Ruotsin puolella.

9.7. aamulla nukuimme pitkään ja otimme aamupäivän vain rennosti. Matkaa jatkettiin vasta klo 12.45. Päivä oli helteinen ja tuuli sen mukainen; 1-3m/s SEE. Tuuli kuljetti meitä hiljaa kohti Furusundia. Perille päästiin klo 16.20. Matkaa kertyi ainoastaan noin 6nm. 

2011 kävimme Furusundissa ( A-L, sivu 69,) ja miellyimme paikkaan. 

Ilma oli yhä helteistä ja päätimme illalla käydä saaren toisella 

laidalla uimassa. Pojat vähän uivat, minä kastoin juuri ja juuri 

itseni ja Anu ihaili suorituksia laiturilta... meriveden 

lämpö oli vain 15°C.

10.7. lähdimme liikkeelle vasta klo 11.35. Tuuli oli taas leppoista 2-7 m/s E. Aurinko paistoi kuumasti. Saavuimme Vaxholmiin (A-L, sivu 173) illalla klo 18.00 purjehdittuamme 6h 25 min. Saimme yhden viimeisistä laituripaikoista ja kun se sijaitsi pienveneiden asiointilaiturin vieressä, niin ilta oli hieman rauhaton. Yö oli kuitenkin rauhallinen ja saimme hyvin nukutuksi. Minulla oli vatsa hieman sekaisin ja tämä alkoi vähän häiritä tunnelmaa. 

11.7. klo 10.30 jatkoimme matkaa kohti Tukholmaa. Koska matkaa oli vain 9,5nm, olimme perillä Navishamnenissa jo klo 12.25. Alun perin meillä oli tarkoitus mennä tällä kertaa Wasahamneniin ( A-L, sivu 162), mutta kun tulimme Navishamnenin (A-L, sivu 163) kohdalle, näimme kun Wasahamnenin suunnasta tuli muutama suomalainen purjevene kaasu pohjassa kohti Navishamnenia. Päättelimme, että Wasahamnen on täynnä ja päätimme itsekin mennä taas Navishamneniin. Eipä sielläkään enää montaa paikkaa vapaana ollut, mutta muutama kuitenkin. Kun lähestyimme paikkaa hyvin hiljaa, tarttui ikävä, pyörivä tuuli veneeseen sivulta ja hetkessä olimme poikittain poijun ja kiinnitettyjen veneiden välissä. Potkurikin hipaisi poijun ketjua. Onneksi kontakti ei ollut paha. Pieni jälki toisen lavan kärkeen. Nolo rantautuminen, mutta emme antaneet sen häiritä. Kyllähän näitä jokaiselle joskus sattuu. 

Kuten jo alussa kerroin, tällä kertaa käytimme aikaa Tukholmassa reilusti. Kävimme katsomassa erilaisia nähtävyyksiä ja huvituksia. Yleensä matkaillessa on mukava käydä ulkona syömässä, mutta jo Vaxholmissa alkanut lievä vatsatauti jatkui koko Tukholman vierailun ajan. Tästä johtuen ruokahaluni oli aika huono ja minun osalta ruokailunautinnot jäivät aika vaatimattomiksi... ;) 

Otson kanssa kävin tutustumassa Wasa-museoon.

Se on kyllä hieno! 

Laivan peräpeilin upea ja runsas koristelu.

Kuningastakin käytiin tervehtimässä.

Ei tosin nähty, oli kuulemma lähtenyt ongelle...

16.7. klo 11.10 Lähdimme jatkamaan matkaa. Taivas oli paksujen pilvien peitossa ja tunnelma jotenkin ankea. Pojat olivat jo sitä mieltä, että mennään suorinta tietä kotiin, matkan huippukohta on jo ohitettu. Anu ja minä päätimme, että ei nyt vielä mennä, vaan mennään katsomaan uusia maisemia Tukholman saaristossa. Navishamnenista noin 3,5 nm itään alkaa kanava etelän suuntaan. Kanava johtaa Baggensfjärdenille. sieltä voi jatkaa toista kanavaa pitkin suoraan itään tai kuten me teimme, kaakon suuntaan Ingarofjärdenin suuntaan. Ajelimme kanavaa kaikessa rauhassa aina Ägnön (B-M, sivu 27) saarelle asti. Koska olimme olleet usean päivän ajan kaupungin keskellä, päätimme tällä kertaa tutustua luonnonsatamiin. Ägnön koillisreunalla sijaitsee Tvättfatet-niminen lahti. (A-L, sivu 254 ) Se on sopivan, leppoisan purjehdusmatkan päässä Tukholmasta. Perille pääsimme klo 14.50, eli ajoaika Tukholmasta oli vain 3h 40 min. Pilvikerros alkoi hiljalleen rakoilla ja iltapäivällä Tvättfatet kylpi auringossa. 

Kanavan loppupäässä, ennen Baggensfjärdeniä 

sijaitsee Baggensteket -niminen ( B-M, sivu 20) pätkä kanavaa. 

Se on noin mailin pituinen ja paikoitellen aika kapea. 

Tässä olemme juuri Baggensstegetin alussa eli lounaispäässä. 

Ja tässä kuva samasta paikasta kanavan suulle. 

Kanavassa ei ole mitään sulkuja tai muuta estettä. 

Jos syväys ei ole liian suuri, niin tämä oikaisee aika 

mukavasti. Eikä maisemissakaan ole vikaa. 

 Tvättfatet, lahden suulta kuvattuna. 

Saapuessamme ei veneitä ollut kuin muutama, joten saimme hyvän, ilta-auringossa 

kylpevän rantautumispaikan. Mikä parasta,lahden vesi oli jo uimalämpöistä, eli +20°C. 

Vihdoin ja viimein pääsimme kaikki uimaan. Kuinka mukavalta se tuntuikaan!! 

Lahden länsirannalla sijaitsee joku partiolaisten kerhopaikka 

tai vastaava. Sen rannasta lähtee noin 300 metrin pituinen 

polku saaren länsireunalla sijaisevaan toiseen luonnonsatamaan...

...Polulla voi tosin tulla vastaan jotain peikkoja ... tai muita 

kummajaisia.

Saaren toinen luonnonsatama on nimeltään Napoleonviken (A-L, sivu 255). Siinä on 

kolme lahdelmaa ja aika paljon hyviä rantautumispaikkoja. Laskimme 

lahdella olevan 45 venettä , mutta muutamia olisi vieläkin mahtunut sekaan. 

18.7. klo 12.00 jatkoimme matkaa ensin Ägnön länsipuolella sijaitsevan Tyresön rantaan. Luulimme siellä olevan ruokakaupan,, mutta kun tarkemmin katsoimme, olisi meidän pitänyt kiertää vielä saaren toiselle puolelle ja se olisi tehnyt liikaa matkaa. Päätimme suunnistaa Ingaröfjärdenin kautta Björnön (B-M, sivu 28) saarelle. Björnön koillisreunalla (A-L, sivu 248) on kaksikin satamaa. Valitsimme pohjoisemman, Norrvikin.

Björnöllä kasvaa komeita tammia, vai mitä mieltä olette?

Luontopolku on oikein mukava ja se kiertää 

saarta monenlaisissa maisemissa. 

Norrviken

Skärgårdstiftelsenin esitteessä ja (A-L) kirjan kuvassa luvattu ulkovessa oli purettu ja uutta ei ollut vielä olemassa. Hieman eteläisempi satama oli Ramsviken. 

Ramsvikenissä on joku huoltoaluslaituri, vuokrattavissa oleva 

mökki, ulkovessat, pöytäryhmät rannalla ja rantavajassa 
oleva pieni Björnön info-piste. ( vähän esitteitä ja pari 
kuvaa seinällä ). Paikka oli kyllä aika mukavan 
näköinen. Ehkä ensi kerralla poikkeamme sinne?? 

19.7. klo 08.45 päätimme taas jatkaa matkaa. Nyt meidän kuitenkin piti löytää ruokakauppa. Lähin kauppa näytti olevan Stavnäsissä (B-M, sivu 29) ( A-L, sivu 250). Klo 10.40, 7nm matkan jälkeen tulimme Stavnäsin edustalle.

Stavnäs osoittautui saariston risteyssatamaksi ja se on näin ollen 

tosi vilkas. Vaxholmbåtit vievät täältä matkustajia esimerkiksi Sandhamniin.

Liikennettä oli niin paljon, että jouduimme vain pudottamaan Anun polttoainelaiturille 

ja jäimme poikien kanssa odottamaan sataman edustalle asiointilaiturista vapautuvaa paikkaa. 

Aikamme odoteltuamme pääsimme laituriin kiinni. Rannassa on maksullinen, kolikoilla 

toimiva vessa. Se oli tosin aika lailla varattu ihmispaljouden takia. Anu löysi ICA-nära kaupan 

noin 700metrin päästä. 

Yöksi päätimme yrittää aika lähellä sijaitsevaan Bullandön palvelusatamaan. (A-L, sivu 190). Monet tuttavistamme olivat kehuneet Bullandön satamaa korkeatasoiseksi ja käymisen arvoiseksi. Matka Stavnäsistä Bullandöhön oli aika "kuoppainen" erittäin vilkkaan veneliikenteen takia. Matkaa oli vain vajaa 3 nm ja meillä kesti sen ajaminen noin 40 minuuttia. 

Bullandössä pääsimme vihdoin pesemään pyykkiä. Pyykit oli pakko 

ripustaa kuivamaan ja mihin muualle niitä sitten saa veneessä 

mahtumaan kun kaiteille, ison purjeen puomin päälle jne. 

No seurauksena oli, että vene näytti pari tuntia jättimäiseltä 

pyykinkuivatustelineeltä. Se oli vähän koomisen näköistä, 

kun paikka tuntui satamalta, johon tullaan näyttäytymään. 

Bullandö on suuri, suorastaan valtava satama. Siellä 

on noin 1400 venepaikkaa. Varsinaiset vieraspaikat ovat 

aivan kuvassa näkyvän ravintolarakennuksen edessä. Niitä 

on vain 30 kappaletta. Todellisuudessa paikkoja on toki enemmän. 

Eli varsinaisten venepaikan vuokranneiden veneiden ollessa poissa, 

niiden paikkoja voi ymmärtääkseni vierasveneet käyttää. 
Vähän matkan päässä kuvan ravintolasta sijaitsee aivan uusi ja todella 
hieno suihku / sauna / WC- rakennus. Rakennus sijaitsee pienen mäen päällä ja 
kun istuu suuressa saunassa, avautuu koko seinän kokoisesta ikkunasta 
upea näkymä yli sataman. Suihkutilat on myös erittäin tyylikkäästi sisustettu. 
Laiturilta saa sähköä ja vettä. septitankin imutyhjennys on toisen 
laiturin juuressa, pienen rakennuksen takana. Vieressä on kyltti: 
Kiinnittyminen sallittu ainoastaan septin tyhjentäjille!! kuitenkin paikalla oli kolme 
suurta moottorivenettä pysyvästi kiinni, joten tyhjentäminen tänne 
jäi taas haaveeksi. Maksu tyhjentämisestä olisi ollut 50 sek. 
Kaiken kaikkiaan Bullandön palvelutarjonta on erittäin kattava. 
Ainut pieni haittatekijä oli se, että trubaduuri alkoi illalla soittaa 
terassilla ja musiikki oli tosi kovaa. Musiikki itsessään oli ihan 
mukavaa, mutta kun halusimme mennä nukkumaan noin klo 23.30, 
niin unta oli vähän vaikea saada. Musiikki taisi loppua joskus klo 01 
paikkeilla. No ... itseään tästä on syyttäminen. Olisi pitänyt älytä, 
että ravintolassa usein soi musiikki lujaa. Emme me tästä pahasti kärsineet. 
Kaikki on kuitenkin paljolti omasta suhtautumisesta kiinni.

Tässä vielä yleiskuva Bullandön satamasta. Keskellä kuvaa oleva punainen rakennus on edellisessä kuvassa näkynyt ravintolarakennus. 

20.7. klo 13.10 jätimme Bullandön taaksemme ja jatkoimme itään Stavnäsin ohi Kanholmsfjärdenille, josta suuntasimme edelleen pohjoiseen kohti idylliseksi kehuttua Säckiä. Matkaa kertyi noin 10 nm ja tuulen ollessa noin 2-7 m/s NE, perille pääsimme klo 16.40. 

Kanholmsfjärdenillä vastaan tuli muistaakseni Englannin 

lipun alla purjehtiva kaunis purjealus. 

Ensimmäinen ilta Säckissä (B-M, sivu 18) (A-L, sivu 201). Vaikka kaikki puhuvat Säckistä, paikan oikea nimi on Krokholmsviken. Krokholmsviken muodostuu Säckin ja Krokholmin välisestä erittäin suojaisesta ja idyllisestä lahdesta. Lahdella on runsaasti kiinnittymispaikkoja ja muutamat aikaisin liikkeellelähtijät ankkuroivat lahddelle päästäkseen aamulla nopeasti ja vaivattomasti liikkeelle. Ankkuroitaessa lahdelle on kuitenkin varottava pohjassa kulkevaa merikaapelia. Se lähtee lahdelle tuovan salmen suulta, Säckin rannalta Krokholmsvikenin koilliskulmaan. Me näimme yhden lahdelle ankkuroituneen veneen nostavan sen ylös ankkurillaan. 

Helteisten päivien illatkin olivat ihanan lämpimiä. 

Vietimme Säckissä koko 21.7. päivän uiden, syöden, 

laiskotellen. Tämä oli sitä todellista lomaa!! 

22.7. klo 08.40 päätimme jälleen jatkaa matkaa. Nyt suuntasimme aika suoraan itään, kohti Möjan suurta saarta. (B-M, sivu 19) ja siellä aivan saaren eteläkärjessä sijaitsevaa Kyrkvikeniä (A-L, sivu 141). Kyrkvikenissä tiesimme olevan ruokakaupan. Sjömackin takaa löytyi Coop Nära -kauppa. Kaupan valikoima ei päätä huimannut, mutta peruselintarvikkeita sieltä löytyi. Sjömackin rannassa oli ikäänkuin kaksi laituria. Toinen on järeä ja korkea betonilaituri, joka oli tarkoitettu lähinnä yhteysaluksille ja välittömästi tämän vieressä sijaitsi aika pieni asiointilaituri. Asiointilaiturikin oli niin täynnä, että päätimme tehdä samoin kuin Stavnäsissä. Ajoin vain keulan betonilaiturin viereen ja Anu hyppäsi laiturille mennäkseen kauppaan. Minä peruutin veneen pois ahtaasta lahdesta ja jäimme poikien kanssa odottelemaan Anun takaisin laiturille ilmestymistä. saatuamme tarvittavat ostokset tehtyä jatkoimme matkaa pohjoisen suuntaan aikomuksenamme yöpyä jossain lähempänä Fejania ennen Ahvenanmeren ylitystä. 

Näkymä Möjanista. 

Möjanin itäreunaa seuraten suuntasimme pohjoiskoilliseen kohti 

Svartlögan ja Rödlögan saaria. 

Möjanin jälkeen alkoi esiintyä ensimmäisen 

kerran koko matkalla sinilevää.

Koska matka sujui mukavasti ja olimme jo lähestymässä Rödlögan saarta aika ajoissa, niin päätimmekin purjehtia jo samana päivänä yli Ahvenanmeren. 

Ahvenanmerellä, Ruotsin aluevesillä alkoi 

sinilevää olla todella runsaasti.

Huviveneliikennettä ei myöhään iltapäivällä enää 

juurikaan ollut, lähinnä kaupallista liikennettä. Sinilevää oli 

keskellä Ahvenanmerta mutta ei niin paljon, 

kuin Ruotsin puolella...

Suomen puolelle päästyämme sinilevän määrä kasvoi jälleen. Ilma oli lämmin ja 

tuuli olematon. Ajoimme koneella koko päivän Säckistä lähdettyämme.

Illalla klo 21.50 kiinnitimme keulan täynnä olevaan Rödhamniin. Ajoaika Säckistä Rödhamniin oli taukojen kanssa 13h 20 min ja matkaa kertyi 57 nm. 

23.7. klo 11.30 jatkoimme matkaa. Helle oli suorastaan tukahduttava. Tuulta oli vain nimeksi 2-4 m/s NE. Pidimme pienen tankkaustauon Degerbyssä. 

Sinilevää oli todella paljon koko matkan Rödhamnista 

Jungfruskäriin asti. 

Hieman ennen Jungfruskäriä näimme matalalla luodolla muutamia hylkeitä.

Tässä kokeellinen kuva. Se on otettu iphonella kiikarin läpi. 

Saavuimme Jungfruskäriin 23.7. klo 19.15. 

Pettymys oli kuitenkin suuri, kun täälläkin oli sinilevää 

niin paljon, että ei huvittanut uimaan mennä. 

24.7. klo 10.40 lähdimme jatkamaan matkaa kohti veneseuramme saarta, Merikaria Velkualla. Saavuimme Merikarille klo 18.30. Sinilevän esiintyminen loppui onneksi Houtskarin Berghamnin kohdalla. Merikarilla pääsimme saunaan ja uimaan!! Voi, että tuntui hyvältä!! 25.7. klo 16.15 kiinityimme taas kotilaituriin Merimaskussa. Kesälomapurjehdus päättyi tähän. 

Kaiken kaikkiaan matka tuntui onnistuneelta ja onneksi Tukholmasta lähdettyämme päätimme kiertää vähän eri reittiä kun aikaisemmin. Näimme monta hienoa ja viihtyisää paikkaa. Matka kesti päivän vaille kolme viikkoa ja maileja kertyi 318. 

Purjehdus Tukholmaan. Sailing to Stockholm.

Kesällä 2011, kahden ja puolen vuoden remontoinnin jälkeen halusimme tehdä palkintomatkan uudistetulla  Scyllalla. Olimme kuulleet vuosien varrella monien kehuvan Tukholman saaristoa ja päätimme purjehtia sinne. Vene laskettiin veteen kuumeisen rakentelun jälkeen vasta 16.6.2011. Kaikenlaista pientä asentamista oli vieläkin tehtävänä. Tarkoitus oli lähteä pienelle koematkalle juhannuksena. Jos sinä aikana ilmenisi jotain vikoja minulla olisi viikko aikaa korjata ne, ennen Ruotsin- purjehduksen alkua. 24.6. eli juhannusaattona illansuussa purjehdimme kotilaiturista n. 15 mailin päähän tutun saaren rantaan. Vietimme siellä mukavan ja leppoisan juhannuksen. Kirjasin muistivihkooni kaikenlaisia pieniä puutteita: vaatekoukku tähän, lehtiteline tuonne jne. Olin tyytyväinen, että kaikki suuremmat laitteistot toimivat suunnitellusti. Sähköjärjestelmän toimivuus kokonaisuutena suoraan sanoen jännitti eniten. Toisaalta luotin omiin tekemisiini, mutta järjestelmä on kuitenkin aika laaja ja inhimillisen erehdyksen mahdollisuus oli aina olemassa.

Ruotsin puolen kohteista kertoessani teen silloin tällöin viittauksia kirjaan Arholma - Landsort med Gotland
Eli sivunumerot ym. viittaukset ja lisätiedot kannattaa tarkistaa sieltä. Kyseinen kirja on erinomainen, jollei suorastaan välttämätön hankinta Tukholman saaristoon purjehdusta suunnitteleville. 

 Tästä hetkestä olin haaveillut kaksi ja puoli vuotta. Oli aika erikoinen 

tunne vain olla ja nauttia kauniista päivästä, kun sitä ei ollut juurikaan 

päässyt tekemään pitkään aikaan. Juhannuspäivänä 2011 Velkuan 

saaristossa.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.

 Osku ohjaamassa  juhannusreissun kotimatkalla. 

Juhannusreissun jäljiltä oli taas muistivihossa sivun verran pikkutöitä. Eli lisää vaatekoukkuja, roskiskomeroon teline pesuaineille, teline talouspaperirullalle yms. Tällaista pientä tekemistä riitti ja tietenkin samalla piti aloittaa varsinaista lomamatkaa varten pakkaaminen. Työt sain tehtyä vaikka välillä aika kiirettä pitikin.

Pakkaamista riitti viikon jokaiselle päivälle.

 Viimein 3.7. klo 15.20 pääsimme liikkeelle. Kotilaiturissa venettä pakatessa aurinko vielä paistoi, mutta melkein heti lähdettyämme liikkeelle, kaakkoisella taivaalla näkyneet ukkospilvet lähestyivät vauhdilla, emmekä päässeet etenemään kuin muutaman mailin ukkosmyrskyn iskiessä. En ole koskaan ennen ollut veneellä niin kovassa tuulessa ja sateessa, kuin tuona noin tunnin kestäneenä hetkenä. Ensin aioin pitää genuan ylhäällä reivattuna, mutta ensimmäisten kovien puuskien iskiessä huomasin, että mutkaisella väylällä se ei ollut kovin järkevää. Joten rullasin genuan kokonaan pois ja ajelimme vain konevoimalla. Tuuli voimistui puuskissa niin kovaksi, että hyvä kun pysyimme väylällä tuulen tarttuessa pelkkään rikiin. Välillä etenimme noin 25 asteen kallistuksessa. Sade yltyi samaan voimakkuuteen tuulen kanssa. Näkyvyys putosi pahimmillaan noin 50 metriin. Onneksi tätä kaikkea kesti vain noin tunnin ja sen jälkeen ilma selkeni yhtä nopeasti, kuin myrsky nousi. Iniön aukon yli purjehdimme leppoisassa iltatuulessa.

3.7. klo 21.00 kiinnityimme Iniössä Björklund 

Botslipin laituriin. Muita veneitä ei täällä näkynyt, 

joten laituripaikan sai valita vapaasti. Sää oli illalla 
taas aika kolea. Ehkä tämä oli syynä muiden veneiden 
vähyyteen. Mene ja tiedä?

 Seuraavana päivänä eli 4.7. lähdimme liikkeelle noin 

klo 9 ja suuntasimme Iniön saariston läpi Sottungaan, 

missä meidän oli määrä tavata ystäväperhe. Matkaa 

teimme lähinnä koneella, koska tuulta ei ollut. Matkalla 

seurueeseemme liittyi vielä yksi jäsen, yksinäinen tiira. 

Matkalla Sottungaan. Illan suussa pääsimme perille  ja 

tapasimme Päivin, Miikkan, Liinan ja Aatun.

Sottungasta jatkoimme yhdessä eteenpäin kohti 

Föglön Degerbytä ja sitä kautta Rödhamniin asti. Me 

lähdimme hitaampana veneenä vähän aikaisemmin 

liikkeelle, mutta ...

... eihän siinä kovin kauaa mennyt, kun meidät saatiin kiinni.

Kuvassa Fandango kipparinaan Miikka ja kuvauspuuhissa 

Päivi. 

 Sovimme näkevämme myöhemmin Rödhamnissa. 

Föglön Degerbyssä tankkasimme vettä ja dieseliä. Sitä emme  saisi 

enää Rödhamnista. Tyhjensimme myös septitankin ja kävimme 

ruokaostoksilla. 

 Rödhamnissa lapset pääsivät vähän touhuilemaan omiaan 

vapaammin kuin matkan teon aikana. Liina ja Osku soutamassa 

Rödhamnin lahdella.

Rödhamn

Miikka ja Osku. Taustalla olevaan suuntaan olisi seuraavana 

aamuna tarkoitus lähteä. Ahvenanmeren yli Tukholman saaristoon.

6.7. klo 8.15 lähdimme liikkeelle. Pojat nukkuivat alkumatkalla.

 Tunnin verran lähdöstä jouduimme ajamaan koneella, 
ennen kuin tuuli heräsi. Herättyäänkin tuuli oli leppoista. 
Suurin osa Ahvenanmeren ylityksestä mentiin noin 3,5:n 
solmua. Vasta lähempänä Ruotsin rannikkoa tuuli alkoi 
kunnolla puhaltaa ja vauhtimme kasvoi mukavasti. 
Päästyämme jo ulompien saarten ohi hieman sisemmälle 
saaristoon vauhtia oli jo runsas 6 solmua ja purjehduskin 
alkoi tuntua oikeasti purjehdukselta. 

Rantauduimme melkein heti Kapellskärin sataman takana olevaan pienvenesatamaan, nimeltään Rådmansö. (s.57) Se on osa Riddersholmin ulkoilualuetta. Palvelut olivat niukat: ulkovessa rannassa, suihkut ja kioski sekä mukavammat vessat sijaitsivat noin 800 metrin päässä Kapellskärin leirintäalueella. Uimaranta sijaitsee n. 300 metrin päässä. Satamaan johtaa hyvin viitoitettu lyhyt väylä. Välittömästi väylän vierellä sijaitseva karikko suojaa hyvin laivaväylän aallokolta, joten satama on aika rauhallinen. 80kr / yö.

 Seuraavana aamuna, eli 7.7. jatkoimme matkaa. Tarkoituksemme 

oli ajella kymmenkunta mailia eteenpäin johonkin mukavaan 

luonnonsatamaan. Furusundin kohdalla huomasimme kuitenkin, 

että tarvitsemme joitain tuoretavaroita. Meillä oli jostain syntynyt 

kuva, että Furusund on jonkinlainen pintaliitäjien kotisatama ja 

tästä syystä emme olleet lainkaan innostuneita käymään siellä. 

Lähistöllä ei kuitenkaan ole muitakaan sen tason satamia, 

että niistä olisi saanut tuoretavaroita. Päätimme pikaisesti vain 

käväistä  kaupassa ja jatkaa matkaa samantien.

 Saatuamme veneen tukevaan laituriin kiinni ja käytyämme kaupassa, eli siis läheisellä huoltoasemalla, käsityksemme paikasta alkoi muuttua. Täällä oli aika rauhallista, tunnelma oli suorastaan leppoisa. Ihmiset olivat hyväntuulisia ja satamassa oli hyvin tilaa. Laiturilta sai vettä ja sähköä, mikä ei Ruotsissa ole lainkaan niin yleistä, kuin Suomessa. Päätimme jäädä yöksi. Päiväpysähdyksen hinta v.2011 oli 100kr ja vuorokausi hinta oli 280kr. Hinta sisälsi sähkön ja mm. langattoman netin. Kuten kuvasta näkyy, suuret risteilylaivat ajoivat sataman edestä mennen tullen. Ne ajoivat kohteliaasti lipuen, joten niistä ei ollut minkäänlaista haittaa. Päinvastoin ne olivat aika komeita katsella! Saaren toisella rannalla noin kilometrin päässä sijaitsee uimaranta. Tarkempia tietoja Furusundista voi katsella linkistä:  Furusundin vierassatama

8.7. ajelimme jälleen koneella noin 4 mailia lounaaseen 
Granö- nimiseen luonnonsatamaan. (sivu 71)  Koneella siksi, 
että aurinko paistoi kirkkaana, eikä tietenkään tuullut! Granössä oli 
jo jonkin verran veneitä kiinni sopivissa rantautumispaikoissa 
ja hetken näytti, että mahdummekohan lainkaan kiinni. Ajattelimme 
siis perinteiseen suomalaiseen tapaan: Muutama kymmenen 
metriä pitäisi jättää väliä naapuriin. Tullessamme lahdelle 
ja suunnatessamme keulaa vähänkään ruotsalaisveneiden 
suuntaan tapahtui odottamaton asia. Veneissä oli seurattu 
puuhiamme ja heti kun näytimme suuntaavan heitä kohden 
alkoi tapahtua; meille alettiin heti näyttää sopivaa kiinnityskohtaa 
jossain heidän välittömässä läheisyydessään, kyseltiin syväystä, 
laitettiin lisää lepuuttimia omalle kyljelle. Pientä hymyä ja 
hyväntuulisia ihmisiä. Heti alkoi tulla kotoinen ja tervetullut olo.
Pienestä se on kiinni!! En tarkoita ettei tätä Suomessakin esiinny, 
mutta vähenemään päin se on mielestäni ollut. Aloitellessani veneilyn 
80- luvun lopulla tämä oli meilläkin vallitseva tapa. Ja tämä jos 
jokin on  säilyttämisen ja vaalimisen arvoinen. Tämä on suuri osa 
niitä kuuluisia hyviä merimiestapoja. Tapahtui toinenkin odottamaton 
asia...

... saatuamme veneen kiinnitettyä  kannelle nousi jostain pari julmaa merirosvoa tai mitä lienevät olleet, Ahdin  kavereita ja vaativat lunnaiksi veneen ruokavarastoista jotain herkkuja tai kosto olisi hirmuinen!!!! ;) Myönnyttävä oli! 

Minä pääsin karkuun kumiveneellä, mutta Anu poloinen joutui myöntymään näiden julmureiden vaatimuksiin. Tuossahan nuo seitsemän meren kauhut kai jo suunnittelevat seuraavan aluksen entraamista!!

9.7. jatkoimme Granöstä etelään ohi Yxlanin lounais- kärjen,
Själbottnan  Norrvikeniin. ( sivu 79 ) Jälleen luonnonsatamaan! 
Täällä tapasimme jälleen ystävämme Päivin ja Miikkan perheineen. 
Tiemme erosivat Rödhamnissa, kun me lähdimme  Ruotsiin 
ja he kävivät vielä Maarianhaminassa .Saarella on
 kaunis luontopolku, sekä taustalla näkyvien veneiden 
lähistöllä ulkohuussi.

Norrvikenissä ei ole oikeastaan kuin kaksi kiinnittymiskohtaa 
koko lahdella ja ne olivat jo sen verran varattuja, 
että me mahduimme pitkäkölisenä veneenä vielä 
edellisten rannan puolelle, mutta Päivi ja Miikka 
joutuivat jäämään ankkuriin lahdelle. 

 Själbottnasta lähdimme 10.7. kohti legendaarista "Paradisetia". 
( sivut 94-95 ) Tarkemmin sanottuna Stora Jolpania. Matkaa 
kertyi noin 9 mailia. Matka alkoi auringon paisteessa, mutta hyvin 
pian alkoi tuulla vastaan aika navakasti ja ilma kylmeni. Pari mailia 
edettyämme alkoi satamaan. Välillä vettä tuli aika reippaastikin. 
Veneitä oli paljon liikkeellä. Kuvassa ajamme sisään pohjoisesta 
Djupfladenin lahdelle. 

 Nyt hymyilyttää , pian saadaan vene kiinni  laituriin ja 
aurinkokin paistaa taas. 

Stora Jolpanin laiturissa oli jo aika täyden näköistä, 
mutta pukspröötti tekee tilaa...;) Muita palveluja, 
kuin pari huussia ja muutama roskis ei sitten laiturin läheltä 
löytynytkään. Laituri täyttyi jo aika aikaisin iltapäivällä ja 
myöhemmin tulleet jäivät ankkuriin lahdelle. 

 Saarella risteilee kapeita, hyväkuntoisia hiekkateitä 
sinne tänne. Kävimme mm. saaren toisella laidalla 
sijaitsevassa Finnhamnissa. Matkaa kertyy vain 
muutama sata metriä. Finnhamnissa on pieni ruokakauppa 
sekä peri Ruotsalaiseen tapaan kunnon Krog. 

Aika lähellä laituria on ponnulauta. Kävimme kaikki 
vähän uimassa.

Yrittäjähenkeä parhaimmillaan! Tämä RIB ajeli satamassa 
edestakaisin hetken aikaa ja myi pakkasestaan jäätelöä, 
mansikoita ja muistaakseni leipää nälkäisille veneilijöille. 
Tuli vain mieleen, kun kalustoa katsoi, että kyllä siinä 
aika paljon myydä saa, että kaluston saa maksettua...

 Miikka ottaa rennosti...

 ...kun jungmannit harjoittavat kuntoaan 
kiipeilemällä siellä sun täällä. Vasemmalta oikealle 
Otso, Aatu, Liina ja Osku.

Kun suuri osa "kuttaperkasta" oli lähtenyt jäi jäljelle aitoja asioita... ;)
Keskellä satavuotias Åbo Botvarvilla veistetty moottorivene.

 Paradisetista lähdimme 11.7. Grindaan. (sivu 192) Tämä satama oikeastaan vaan osui kohdalle. Septitankki alkoi olla aika täynnä ja vastaavasti vesitankki tyhjä. Ruotsissa septitankin imutyhjennyspaikkoja tuntuu olevan aika harvassa satamassa, joten kun se kohdalle osuu, ainakin meidän on sitä käytettävä. Meillä on vain 24 litran tankki. Pääsimme Grindan laituriin sopivasti vesiautomaatin kohdalle kiinni, mutta kun sitä tutki vähän tarkemmin, niin huomasin, että se onkin käänteisosmoosilaite, joka tekee merivedestä makeaa vettä. No ei se mitään kyllä tämä kelpaisi meille. Kuitenkin meidän tuurilla se oli juuri tänään rikki!! Pari nuorta satamakapteenia tuli juuri keräämään satamamaksuja, kun me saimme veneen kiinni laituriin. kyselin heiltä, mistä nyt vettä saa hakea, kun kone on kerran rikki? Oletin, että rannassa olevasta Krogista sitä saisi,mutta ei! Sitä pitäisi hakea 400 metrin päästä jonkun lampolan seinässä olevasta vesiletkusta... luulin heidän vitsailevan, mutta ei. Nyt tajusin, että eihän meillä ole mitään vesikanisteria mukana. Kyselin satamakapteeneilta, olisiko heillä lainata jotain vesikanistereita. Tämä kyllä järjestyi ja parin vedenkantoreissun jälkeen meillä oli tankissa taas noin 40 litraa vettä. Satama täyttyi ääriään myöten illan mittaan. Päätimme olla täällä yön ja tyhjentää aamulla septitankin ennen matkan jatkamista. Yö oli yllättävän rauhaton. Satama sijaitsee Saxarfjärdenin rannalla ja kun satamalla ei ole minkäänlaista aallonmurtajaa, niin kaikki lännenpuoleiset tuulet pääsevät nostamaan kohtalaisen aallokon jo heikohkoillakin tuulilla. Lisäksi yöuntamme häiritsi Vaxholm-båtit, eli Tukholman saaristoa ristiin rastiin ajelevat erittäin nopeat yhteysalukset. Ne tekevät aika suuren aallokon ja tämäkin kulkeutui Grindan satamaan. Grindasta ei tullut meidän suosikkisatamaamme. 

 Aamulla 12.7. septitankin tyhjennyksen jälkeen jatkoimme kohti Vaxholmin 

kaupunkia. Lähestyessämme kaupunkia näytti siltä, että joutuisimme 

kiertämään jonkilaisen lenkin pohjoisen kautta, mutta onneksi matkaa 

lyhensi kaupungista alle maili koilliseen sijaitseva Stagesundin kanava. 

Merikortin suurissa kuvissa siinä ei näkynyt väylää, mutta pienemmässä 

erikoiskortissa on selkeästi merkitty, mutta erittäin kapea väylä. Se ei ole 

kuin muutama sata metriä pitkä, mutta kaunis! Molemmin puolin kanavaa 

on rannat täynnä toinen toisiaan nätimpiä taloja. Tämä on näkemisen arvoinen. 

Kanavalla on aika paljon liikennettä, ja se on erittäin kapea paikka paikoin, 

joten tarkkaan on ajettava.

  Melkein heti kanavasta ulos tultua näkyykin jo Vaxholmin 
linna, joka sijaitsee omalla pikku saarellaan kaupungin edustalla. 
Oikealla näkyy Vaxholmin kaupunki.
 

 Vaxholmin linnoituksen tykkimiehet tähtäilevät tykin takaa... 
Taustalla näkyy kaupungin pienvenesatama. 

 Vaxholm on kaunis pikkukaupunki keskellä Tukholman saaristoa. Kauniita puutaloja, sopivan pieni mittakaava ja hyväntuulisia ihmisiä. 

Lisää kauniita puutaloja. 

Vaxholm on yhteysalusten risteyssatama ja niitä riittää. Pienveneliikennettä on myös tosi paljon. Satama on kaupungin etelä-rannalla hyvin keskeisellä paikalla, aivan lossisataman vieressä. Hyvä aallonmurtajalaituri vaimentaa aika hyvin aallokkoa, mutta välillä vähän keinutti. Veneitä oli satamassa aika paljon, mutta yöksi jäi vielä tilaakin. Laiturilla on vähän harvinaisempi veneiden kiinnityssysteemi. Ankkurointi on kokonaan kielletty ja peräkiinnitys hoidetaan köydellä, jonka toinen pää on kiinni laiturilla ja toinen meren pohjalla kiinni painossa. Kiinnitys tapahtuu seuraavasti: Ajetaan laituriin, kiinnitetään keula ja äkkiä otetaan mereen menevästä kiinnitysköydestä kiinni. Juoksutetaan se kohti perää ja kiinnitetään veneen peräpollariin. Ensin tuntui vähän oudolta, mutta varsinkin lähtö oli helppo. Keulaköydet irti, vedetään peräköydestä vene muiden veneiden välistä pois. Kun ollaan "selvillä vesillä" heitetään köysi mereen ja valmista. Köysi uppoaa pois manöveeraavan veneen tieltä. Helppoa! 

Muuten sataman palvelut olivat hyviä. Laiturilta saa sähköä ja vettä. Suihkuja ja vessoja löytyi muistaakseni 4 ja nämä olivat siistejä. Satamassa oli myös voileipäkioski. Melkein rannasta löytyy aika hyvä venetarvikeliike, rautakauppa, pari huoltoasemaa, leipomo, ravintoloita ja pikaruokapaikka. Septityhjennyskin löytyy, mutta sen paikka on huonosti harkittu! Septityhjennys sijaitsee aallonmurtajan ulkoreunalla aivan lossien laiturin vieressä ja jatkuva aallokko on sen mukainen!! Ei taida tälle paljon käyttäjiä löytyä.

Ajattelin vaihtaa kaasupullon täyteen, mutta törmäsinkin pieneen pulmaan.Ruotsissa on pienemmissä pulloissa erilainen venttiili, kun suomalaisissa. Heillä on suomalais- tyyppinen venttiili vain 11 kilon pulloissa ja tämä on ainakin meille aivan liian suuri. Meidän veneessämme on kaksi kahden kilon pulloa. Noin puolentoista viikon oleskelu Ruotsin puolella kulutti kaasuvarantoamme siinä määrin, että yksi pullo piti vaihtaa. Toisessakaan ei enää paljoa ollut. Suomalaiselta kanssaveneilijältä sain ostettua yhden täyden pullon, mutta kokemus opetti, että kolme kappaletta 2:n kilon pulloja antaa riittävän reservin uunin päivittäisellä käytöllä. 

13.7. jatkoimme matkaa Tukholmaan, tarkemmin sanottuna Djurgårdenilla sijaitsevaan Navishamneniin. Matka Vaxholmista Tukholmaan kesti muutaman tunnin.

  Navishamnen ei ole ulkoisesti kovin edustava, mutta 

siellä on riittävät palvelut ja se on rauhallisempi  

Wasa-hamneniin verrattuna. 

Erittäin mukava piirre on hyvät liikenneyhteydet kaupungille. Sataman portin välittömässä läheisyydessä sijaitsee raitiolinja 7:n pysäkki. Kyseinen raitiovaunu ajaa edestakaisin Djurgårdenin ja keskustassa sijaitsevan T-centralin väliä. Tämän parempaa liikenneyhteyttä ei kerta kaikkiaan kukaan kaipaa! Matkalla sijaitsevat vielä Skansen, Gröna Lund, Wasa-museo, Merihistoriallinen museo, Aquaria-Vesimuseo ja kaupungilla lisäksi vaikka mitä. 

Sataman palvelurakennus on jo aikaa sitten nähnyt parhaat päivänsä, mutta sieltä löytyivät mm. 4 * WC, 2 * suihku sekä asiakkaiden käytössä oli klubihuoneen tietokone ja printteri maksutta. Klubihuoneesta löytyi myös TV. Pyykkihuoneessa oli pesukone sekä kuivausrumpu. (yhden koneellisen pesu + kuivaus maksoi 20 sek. ja automaattiin kävivät vain 5:n kruunun kolikot. Navishamnenin hinnoittelu oli seuraava: 300 sek./yö tai 1500sek./ viikko. Maksuvälineenä kävi ainoastaan käteinen raha. 

Skanssenilla on paljon nähtävää sekä lapsille, että aikuisille. 

Gröna Lundillakin aika kului, varsinkin lapsilla.

 Wasa- hamnenin vieressä sijaitsevan Merihistoriallisen museon 
hallissa on  monia upeita puuveneitä nähtävänä. Kuninkaallisten 
käyttämä  juhla-alus yhtenä niistä. 

16.7.klo 08.00 päätimme lähteä kotimatkalle. Parin päivän päähän oli luvattu kovaa  etelän puoleista tuulta Ahvenanmerelle ja se taas  nostaisi aikamoisen aallokon.  Tuuli kestäisi muutamia päiviä, joten kotimatka siirtyisi sen verran. Tähän meillä ei olisi aikaa. Päätimme siis  purjehtia yli Ahvenanmeren ennen kovia tuulia.

 Koitimme pitää parasta mahdollista vauhtia. Tuulet olivat nyt vielä aika leppoisia, toisinaan kuitenkin tuulikin ja nämä tuulet käytimme hyväksi.  Genua avattiin aina kun siitä oli jotain hyötyä. Matkalla pysähdyimme ainoastaan Vaxholmissa tankkaamaan. Vaxholmista matkaa jatkettuamme jouduimme keskelle aika erikoista tapahtumaa: Vähän Vaxholmin jälkeen ajaessamme jonossa parin muun purjeveneen kanssa olimme jo melkein erään suuremman selän toisella laidalla, kun tulosuunnasta alkoi kuulua matalaa, suurten moottorien ääntä.  Suuria ja pieniä pikaveneitä kerääntyi selän Vaxholmin puoleiselle reunalle ikäänkuin lähtöasemiin. Aloin aavistella mitä tapahtuisi ja katselin karttaa, olisiko mahdollista mennä pois näiden veneiden reitiltä. Väylä jakaantui kahtia erään pienehkön saaren kohdalla. Yritin päätellä kumpaa väylän osaa moottoriveneet käyttäisivät ja valita sitten itse sen toisen. Muutkin purjeveneet valitsivat saman kuin me, mutta se oli tietenkin väärä valinta. Hetken kuluttua alkoi selän toiselta laidalta kuulua valtava moottoreiden jylinä ja kuvaan sopivat vesisuihkut veneiden takaa!! 

Koska me huomattavasti hitaimpina emme juurikaan enää päässeet pois alta, päätin vain ajaa aivan väylän oikeaa reunaa ja antaa tilaa ohituksille mahdollisimman paljon. Moottoriveneiden tullessa kohdallemme olimme pienen saaren kohdalla. Saaren rannasta noin 100:n metrin päässä oli oikealla punainen lateraaliviitta ja tämän ja rannan väliin oli merkattu vielä pari kiveä. Päätin ajaa niin läheltä lateraaliviittaa, kuin mahdollista, jotta kaikki ohitukset tapahtuisivat meidän paapuurin puolelta.

Aika moni vene ohitti meidät kuitenkin merkityn kivikon 
kohdalta, eli lateraaliviitan väärältä puolelta. Odotin kauhulla, 
että joku ajaa vauhdilla karille, mutta onneksi näin ei tapahtunut. 
Ajoivatko he tuurilla kivien välistä vai oliko heillä parempaa 
tietoa... en tiedä. 

Matkan jatkuessa näimme aina silloin tällöin konevikaisia moottoriveneitä. Joku "nilkutti" hiljaa lähimpään satamaan, toisilla taas oli konehuoneen luukut auki ja sieltä nousi höyryä ylikuumentuneista moottoreista. No kukaan ei tunnustanut apua tarvitsevansa ja matkamme jatkui. Käännyttyämme Kapellskärin kohdalta pohjoiseen kohti määränpäätämme, Lidön saarta, tulivat nämä moottoriveneet uudelleen vastaan pohjoisesta etelän suuntaan. 

Lidö Österhamn (s. 44) on itäisille tuulille kohtalaisen avoin, mutta muilla 

tuulilla suojainen luonnonsatama. Kuvan oikeassa reunassa on betonilaituri, 

johon pääsimme kiinni, vaikka tullessamme lahdelle näytti, että lahti alkaa olla 

aika täysi. 

 Perillä Lidössä olimme klo 16.30,  kahdeksan ja puolen tunnin ajon jälkeen. Matkaa Tukholman Navishamnenista kertyi 45 mailia. Veneitä saapui lahdelle pitkin iltaa jatkuvasti ja kun jossain vaiheessa kävimme soutelemassa kumiveneellä, laskin huvikseni 47 venettä lahdella. Kaikki eivät mahtuneet kiinni laituriin tai rantaan vaan osa oli lahdella ankkurissa. 

Seuraavana aamuna, eli 17.7. klo 10.00 Lähdimme liikkeelle 

Lidöstä kohti Ahvenenmaata. Purjehdus alkoi leppoisalla 

eteläpuoleisella tuulella. Tuuli reipastui hiljalleen päivän aikana 

ja kun pääsimme Nyhamnin majakan kohdalle puhalsi jo aika 

lailla reippaammin. Purjehdus Lidöstä Nyhamnin kohdalle kesti 5,5 

tuntia. Aallokko kasvoi tietysti samassa suhteessa, mutta oli vielä 

mukavasti purjehdittavissa. 

Purjeet vetävät kohti kotimaata...

 Seuraavana aamuna, eli 18.8. tuuliennuste toteutui ja 
tuulennopeus oli noin 18m/s. Avomerellä ei olisi nyt mukava 
olla, kun tuntui, että laiturillakin  tuuli repii vaatteet päältä!
Maarianhaminan itäsatamassa viivyimme kaksi päivää. 
Tällä kertaa tunnelma satamassa oli jotenkin kadoksissa. 
Nyt ei ollut sitä leppoisaa veneestä veneeseen juttelua ja 
ihmiset tuntuivat kaikki vaan puuhastelevan omiaan. En tiedä 
oliko tämä sen syytä, ettemme olleet muutamaan vuoteen 
kerenneet paikalle ja oliko paikan luonne näinä  vuosina jotenkin 
muuttunut vai olinko jotenkin  itse odottanut liikaa? No joka 
tapauksessa fiilis oli hieman kadoksissa itseltäni. 

Keskiviikkona 20.7. klo 09.25 jatkoimme matkaa. Kaasu pohjassa ja genoakin vetämässä ehdimme juuri sopivasti Lemlandin kanavaan ( tai Lemströmin kanavaan ) niin, että silta avattiin juuri edestämme. Kanavan jälkeen avasimme seilit ja jatkoimme matkaa leppoisessa tuulessa, joka kuitenkin hiipui keskellä Lumparnia. Siitä jatkoimme taas koneella, isopurje apuna. Päästyämme Ängösundista  läpi nostimme taas purjeet ja annoimme tuulen kuljetella meitä. Teilin selällä tuuli alkoi taas heiketä ja päätin monen vuoden jälkeen kokeilla genaakkeria. Genaakkeri ja isopurje yhdessä jaksoivat viedä meitä noin viiden solmun nopeudella kohti Bärösundia. Näillä seuduilla purjehtiessamme olemme useimmiten poikenneet Remmarhamniin . Nyt se tuntui olevan kuitenkin vähän syrjässä reitiltämme, joten päätimme tällä kertaa tutustua Glada Laxeniin . Glada Laxen on siis entinen Bärön merivartioasema ja se sijaitsee sopivasti väylän varrella. Saimme veneen kiinni laituriin klo 18.15. Paikka vaikutti heti jotenkin kotoisalta; Satamaisäntä tuli laiturille vastaan ja auttoi keulaköydet kiinni, sähköä saatiin jatkokelasta, laiturissa oli tilaa ja paikalla olevat veneilijät olivat sitä perinteistä lajia, eli juttelivat hyväntuulisesti niitä näitä sekä olivat vielä avuliaitakin. Laituri oli tukeva, mutta jo parhaat päivänsä nähnyt puulaituri. Glada Laxenissa on hyvä ravintola ja siinä yhteydessä WC:t veneilijöitä varten. Samassa rakennuksessa on myös yhden perheen vuokrasauna. Vuokra oli 7€ / henkilö / tunti. Toinen saunomismahdollisuus on satamalahdella kelluva tynnyrisauna, josta pyydettiin 60€  / tunti. Satamamaksu oli 15€ / yö.

  Viivyimme yhden yön ja herättyämme aika myöhään jatkoimme taas matkaa 21.7. Olimme koko perhe sitä mieltä, että nyt riittää vähäksi aikaa palvelusatamat, me haluamme löytää rauhallisen luonnonsataman. Sellainen löytyikin vajaan tunnin hiljaisen ajon jälkeen Glada Laxenista lähdön jälkeen. Halusimme viettää täällä rauhallisia kesähetkiä kenenkään häiritsemättä. Olen joskus aikoinaan aloittanut veneilyn tämän tyyppisissä luonnonsatamissa  ja huomaan aika usein näitä vieläkin kaipaavani. Onneksi koko perheemme tuntuu ajattelevan samoin!

 Jokaisessa paratiisissa on käärmeensä; Jostain kummasta nämä jo 

Ruotsissa tapaamamme piraatit löysivät jälleen luoksemme 

saaliinhimo silmissään!!  

Vietimme mukavan päivän uiden ja soudellen, 

lukien, nukkuen ja syöden hyvin. Tämä on todellista 

lomaa!!

Ilta koittaa paratiisiinkin ja auringon laskettua vetäydyimme veneen lämpöön punkkiimme lukemaan. Pieneen laineen liplatukseen klinkkerikylkeä vasten on mukava nukahtaa! 

Digikameralla on mukava kokeilla erilaisia asetuksia 
ja huomioida ympärillä olevaa luontoa.

22.7. klo 12.50 lähdimme kohti Lappoa. Päivä oli aika helteinen ja hiljainen, etelästä puhaltava tuuli kuljetti meitä pikku hiljaa. Muutaman mailin purjehdittuamme alkoi avotilaan ilmestyä aina vain enemmän ja enemmän pieniä mehiläisen tapaisia hyönteisiä. En muista minkä nimisiä ne olivat, mutta paljon niitä oli. Veneen luukut oli suljettava, jotta niitä ei olisi sisätilatkin täynnä. Tätä kummallista ilmiötä kesti monta tuntia. Jälkeenpäin luin lehdestä mitä lajia hyönteiset olivat olleet. Viron suunnasta puhaltava lämmin tuuli oli saanut hyönteiset lähtemään lennolle. Lappoossa tyhjensimme septitankin, kävimme kaupassa ja aioimme mennä uimaankin, mutta rannalla oli niin paljon sinilevää, että uiminen jäi haaveeksi. Uimaan pääsimme vähän myöhemmin, kun matkan aikana päätimme pysähtyä ja ankkuroida. Uimme aikamme ja jatkoimme virkistyneinä matkaa. Illalla klo 21.15 kiinnitimme veneen Iniön Perkalan pohjoispuolella sijaitsevaan Skatanin saareen.

Skatanin luonnonsatamassa viivyimme kaksi päivää 

sukellellen ja uiden. Kotilaituriin Merimaskuun kiinnityimme 

24.7. klo 23.30.  Tukholman purjehdus päättyi tähän. 

Summa summarum; 

Tukholman saariston parhaat puolet:

Kaunis, hyvin paljon Turun saariston tyyppinen luonto, josta löytyy luonnonsatamia ja palvelusatamia. Tapaamamme ihmiset olivat erittäin kohteliaita ja avuliaita. Tarvittaessa saaristosta pääsee nopeasti Tukholmaan erittäin kattavalla ja nopealla yhteysaluksella. Oman veneen voi jättää vaikka palvelusatamaan. Uudet paikat ja maisemat ovat mielestäni yksi purjehduksen suola ja Tukholman saaristo tarjoaa paljon tutkittavaa ja nähtävää. Hitaallakin veneellä Tukholman saaristo on vain muutaman päivämatkan päässä ja kyseinen matka ei ole tylsä, jos kulkee Turun ja Ahvenanmaan saaristojen kautta. Hintataso on suurin piirtein sama kuin Suomessakin.

Tukholman saariston huonot puolet:

Näitä ei paljoa ole, mutta muutama asia tulee mieleen. Lähinnä Turun saaristossa purjehtimaan tottuneet pitävät nykyään aika itsestään selvyytenä, että lähes jokaiselta laiturilta löytyy sähköä ja saa juomavettä. Saatan olla väärässäkin, mutta me jouduimme Tukholman saaristossa suunnittelemaan reittiämme enemmän septitankin tyhjennyspaikkojen, sähkön ja juomaveden saatavuuden mukaan. Meillä on toki vähän turhan pieni septitankki, mutta kuitenkin. Vuonna 2011 Tukholman saaristossa oli aika harvassa paikassa septin imutyhjennysmahdollisuus. Ruotsissa se ei tietääkseni ollut pakollinen vesi- WC:llä varustetuissa veneissä eikä taida olla vieläkään. Yleensä Ruotsissa ollaan aika ympäristötietoisia, mutta jostain syystä tämä asia oli samalla tasolla, kuin Suomessa joskus 1990- luvun alussa. Tämä kyllä hämmästytti meitä! Keskustelin asiasta parikin kertaa paikallisten kanssa ja he sanoivat asian olevan keskusteluasteella, mutta päätöksiä ilmeisesti saadaan vielä odotella. Tästä kaikesta opimme, että septitankki kannattaa tyhjentää aina kun se on mahdollista ja samalla kannattaa tankata juomavettä.

Veneitä on suurin piirtein tuplasti se määrä, kuin Turun saaristossa ja kuitenkin satamat ovat aika pieniä. Tästä johtuen, jos aikoo mennä palvelusatamaan, pitää olla aika ajoissa liikkeellä. Monessa satamassa klo 16-17 jälkeen voi olla vaikeaa löytää vapaata venepaikkaa. 

Kaasupulloja kannattaa varata riittävästi, jos käytät kahden kilon pulloja. Ruotsalaisilla on kahden kilon pulloissa erilaiset venttiilit, kuin Suomalaisissa. Meikäläiset venttiilit ovat heillä käytössä ainoastaan 11 kilon pulloissa. 

Luonnonsatamissakin on usein sen verran enemmän veneitä, kuin Suomessa, että ei ole ollenkaan varmaa saako oman veneen kiinni rantaan. Ankkuroitaessakin veneitä saattaa olla samalla lahdella aika monta. Kaksi ankkuria kannattaa varata, jos ei halua koko yötä olla ankkurivahdissa tuulessa pyörivien veneiden takia. Ei tätä kovin usein tarvita, mutta "ei vara venettä kaada."

Avomeren eli Ahvenanmeren ylitys saattaa huonolla ilmalla olla koettelemus ja tämän takia se kannattaa suunnitella hyvin ajallisesti ja teknisesti. Kunnossa olevalla, merikelpoisella veneellä ei ongelmia pitäisi tulla, jos kippari ei ala ottaa turhia riskejä. Meritaudista helposti kärsivät kannattaa ottaa huomioon tällä legillä ja mennä paljolti heidän ehdoillaan. Toisaalta hyvällä ilmalla avomeripurjehdus voi olla todella hieno kokemus, kuten meillä oli.

 

Kaiken kaikkiaan purjehdus Tukholman saaristoon ja itse kaupunkiin oli erittäin positiivinen kokemus. Tulemme varmasti käymään uudelleen ja voin vilpittömästi suositella sitä muillekin.