Kokemuksia metsätyöstä mönkijällä

Tammikuun alussa 2015 aloitimme tukkisavotan, tarkemmin sanottuna siemenpuiden kaatamisen. Kyseisellä palstalla tehtiin hakkuu aikanaan ja  nyt oli aika poistaa siemenpuut. Tietyissä maastokohdissa ja tiheämmissä taimikoissa ei ollut mielekästä käyttää traktoria, vaan ajattelimme kokeilla olisiko mönkijästä oikeisiin metsätöihin. Tässä tapauksessa tukinajoon. 

Tänä talvena ei montaa oikeaa pakkaspäivää ollutkaan lounais- 

Suomessa, mutta töitä aloitettaessa sellainen sattui olemaan. 

-14°C. Lunta oli vain sen verran, että maa oli juuri ja juuri valkoinen.

Kuvassa ensimmäistä tukkia ajamassa.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä!!

Seuraava tukki olikin jo aika paljon suurempi!! Hämmästyttävän hyvin mönkijä  (Polaris 330 ATP) jaksoi tukkeja vetää. Mönkijän takapyörille asensin jääketjut. Etupäähän hankin jo viime syksynä uudet renkaat vanhojen sileiden tilalle. Polariksen nelivetohan toimii siten, että jos takapyörät pyörähtävät 1/12 osa kierroksen nopeammin, kuin etupyörät, etuveto kytkeytyy automaattisesti mukaan. Jääketjut lisäävät HUIMASTI renkaiden pitoa lumessa ja jäällä ja jos takapyörien pito ei riitä, silloin etupyörät tulevat mukaan. Helpoissa paikoissa näki, että takapyörien pito yksinään riitti, mutta kun tuli hankala maasto tai enemmän lunta tai kuorma oli poikkeuksellisen raskas, niin etuveto kytkeytyi automaattisesti. Kuljettajan ei tarvitse asiaa miettiä lainkaan tai ajaa jotenkin erilaisella tavalla kytkeäkseen tai pitääkseen etuvedon mukana. Siitä täydet pisteet Polarikselle. 

Tämän kokoisen tukin kohdalla alkoi jo vähän epäilyttää! Vieläkö tämä kulkisi mönkijällä? 

Nuoret ovat uskoa täynnä ;)

Hyvin sen kuljettaminen kuitenkin pienistä epäilyistä huolimatta sujui. 

Maasto on tässä aika helppo, loiva ylämäki, vaikkakin jonkin verran kivikkoa. Kyseisen 

mönkijän teho on vain vaivaiset 12 hevosvoimaa, mutta kun vaihteistovälitys on hyvä ja 

voima välittyy hyvin pyörille, niin voiman määrä ei ole se oleellisin asia. Itse 

asiassa kertaakaan ei voima loppunut kesken, vaikka mitä teki. Kun kuorma oli liian 

suuri tai jäi johonkin hankalaan kohtaan kiinni, niin mönkijän neljä pyörää kaivoivat tehokkaasti suuret kuopat maahan. 

Tässä toinen edellistä jonkin verran pidempi tukki, joka tuotiin aika hankalasta 

paikasta. Takimmainen kärry on kiinnitetty aika keskelle tukkia, jotta melko jyrkät 

käännökset ahtaissa paikoissa olisivat onnistuneet. Tukki painoi niin paljon, että 

päästäksemme ajouralle meidän piti käyttää mönkijän etuvinssiä ja hinata koko 

yhdistelmä jonkin matkaa. Ajouralle päästyämme oli ajaminenkin aika tarkkaa puuhaa: 

Jos kuorman kanssa pysähtyi tai hidasti väärässä kohdassa, seurauksena saattoi olla 

kiinni jääminen. 

Tässä vielä yksi aika suuri tukki. Tätä kuljetettaessa oli jo lumi sulanut suurimmaksi osaksi pois, jolloin mönkijän pyörillä oli jo erinomainen pito. 

Aivan kaikkia puita ei juonnettu juontokärryillä, vaan osaksi käytimme 

sähköisellä vinssillä varustettuja tukkikärryjä. Jos oli hyvä tuuri, 

niin satuin samaan aikaan purkupaikalle traktorin kanssa. Nytkin 

traktorin maatilakuormaimella puretaan mönkijän kuormaa. Tämä 

nopeutti jonkin verran kuorman purkua. Tukkikärryn omallakin 

sähkövinssillä kuorman purku oli yllättävän helppoa. Silti 

hydraulikuormain on nopeampi.

Tässä tukkeja vedetään tukkikärryn sähkövinssillä kärryn viereen ja siitä 

kuormaan. Ostin vähän järeämmät tukkisakset ja tuunasin niitä sen verran, että 

asensin kuvassa näkyvän ketjun saksiin. Tarvittaessa sakset saa hetkessä irti 

nostovaijerin koukusta. 

Tämä kuva on samasta paikasta. Tukkikärryn vinssi on langattomalla kauko-ohjaimella varustettu ja se osoittautui käytössä tosi käteväksi; Vinssi vapaalle, vein vaijerin tukkisaksineen kiinni tukkiin. Vinssin kytkin taas kiinni ja kävely takaisin tukin viereen. Nyt toisella kädellä ohjataan kaukosäätimellä vinssiä ja toisella voi ottaa kiinni vaijerista ja siten ohjata tukki kivien ja kantojen ohi. Tämäkin nopeutui ja  helpottui aika paljon, kun vinssiä käytti toinen henkilö. Silloin ei tukkisaksien kiinnittämisen jälkeen tarvitse kävellä takaisin vinssille kytkemään kytkin kiinni. Tosin silloin ei tarvita kaukosäädintäkään. Toisinaan työskentelin yksin, toisinaan minulla oli apuvoimia. 

Kuormaa purkamassa! Pienen harjoittelun jälkeen 
purkaminen sujuu aika näppärästi, vaikka puomissa ei 
olekaan mitään moottoroitua kääntöä tai puomin ulottuvuutta 

ei voi muuttaa noston aikana. Suuretkin puut nousevat kuormasta 
yllättävän mukavasti. 

Jotta lukijalle ei jäisi liian ruusuinen kuva työn sujuvuudesta, 
niin kerron mitä vaikeuksia meille syntyi. Alkuperäinen 
tukkikärryn vinssi hajosi. Tarkemmin sanoen sen vaihteisto. 
Tämä tapahtui yhtenä pakkaspäivänä. Alkuperäisen vinssin 
kelauksen lukituskytkin ei oikein palautunut kunnolla lukitusasentoon, 
vaan ilmeisesti liian paksun rasvan takia se toimi toisinaan huonosti. 
Kun vinssi hajosi ja avasin sen huomasin, että vaihteistosta oli yksi 
ratas hajonnut. Päätin hankkia hieman laadukkaamman ja samalla 
järeämmän vinssin. Tämän esittely-yksilön löysin ja sain sen hieman 
alennettuun hintaan, koska osa sen lisäosista oli kadonnut liikkeessä. 
Se sopi minulle mainiosti, koska edellisestä vinssistä kyseiset osat 
säästyivät. Tämän vinssin vetolyky on 2040 kg ja mikä tärkeintä, 
sen lukituskytkin toimii eri tavalla, kuin edellisessä vinssissä. Tämä 
vaikutti luetettavammalta. Asentaminen oli aika nopea toimenpide 
ja työ jatkui taas. 

Nyt meilläkin oli lunta jo parhaimmaillaan polveen asti . Tässä 
kuvassa taitaa olla vanha vinssi vielä paikallaan, mutta olosuhteet 
olivat nyt tällaiset. Työ sujui mukavasti, kunnes sattui seuraava 
murhe. 

Parin yhteensattuman takia tukkikärryn johdot sulivat 
tämän näköiseksi kasaksi. Jouduin tuomaan kärryt kotiin 
ja jouduin uusimaan kaikki johdot, sekä releet. Tämä jo 
vähän harmitti!! No... vaihdoin sähköjohdot paksuimpiin, 
korvasin sulakkeen pienemmällä ja neuvoin hieman nuorisoa 
vinssin käytössä ;)

Korjausten jälkeen työ sujui hienosti, jopa 
liian hienosti. Viimeistä kuormaa purkaessani 
eräs suuri tukki jäi jumiin enkä huomannut sitä heti 
vaan jatkoin vinssaamista. Seurauksena oli se, että 
vinssitornin runko vääntyi hieman. Tämä ei näytä 
kovin pahalta, mutta kun koko torni on pystyssä, 
niin se on jo pahemman näköinen. Syynä oli etusermin 
yläreunapalkin taipuminen. Sen alla ei ollut mitään tukea. 

Suoristin taipuneet osat ja lisäsin pari tukea. 

Tässä kuvassa etusermin suoristaminen on vielä tekemättä, mutta 
kuvan tarkoituksena on näyttää, miten likaiseksi etusermi muuttuu, 
mönkijän pyöristä lentävän lian ja lumen takia. Akkuja suojaava 
kumimatto oli aika hyvä. Akut säilyivät maton takana yllättävän 
puhtaina. 

Kaiken kaikkiaan kokemukset aika raskaidenkin metsätöiden suorittamisesta mönkijän ja erilaisten apuvälineiden avulla olivat tosi hyviä. Kertomani kaluston hajoamiset olivat vaan oppirahoja, mitkä toisinaan pitää maksaa. Nyt kaluston pitäisi olla aika lailla työkunnossa. Kaksi 85 Ah:n akkua riitti tosi hyvin rinnakkain kytkettynä koko päivän, aika runsaaseenkin vinssaamiseen. En tiedä kuinka kauan yhdellä akulla pärjäisi, mutta minä ajattelin asian niin, että kun oikeasti tehdään töitä, niin akkujen pitää riittää kauemmin, kuin päivässä tarvitaan. Jos joku miettii mönkijän avulla tekevänsä metsätöitä, niin ainakin tässä mittakaavassa se toimii. Työ kesti noin 2,5 kuukautta viikonloppuisin tehtynä. Kuutiomääristä en osaa sanoa, mutta suuria tukkipinoja syntyi aika monta. Me teimme sekä traktorin, että mönkijän avulla töitä ja molemmille oli omat paikansa. Joihinkin maastoihin ei ole traktorilla menemistä. Toisinaan metsän pohja kärsii liikaa raskaista koneista ja samalla puiden juuret. Päätehakkuissa ei tästä ole haittaa, mutta harvennushakkuissa runsaastikin. Toisinaan taas traktorilla on kätevämpi ja nopeampi korjata puuta. Kuormat voivat olla huomattavasti suurempia. Molempien hyvien puolien yhdistämisellä päästään aika mukavaan lopputulokseen. 

Sähkövinssi tukkikärryyn

Viime keväänä siivosin metsänpohjaa 

mönkijän ja tukkikärryjen avustuksella. 

Asensin tukkikärryyn isompien puiden 

nostamista varten veivattavan, kaksinopeuksisen 

vaijerivinssin. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Vinssi toimi aika mukavasti, mutta siinä oli pari käytännön ongelmaa. Ensimmäinen on nopeus... tai oikeastaan sen puute. Eli vinssin käyttö on aika hidasta. Nopeammalla puolella vinssin käyttö on luonnollisesti nopeampaa, mutta fysiikan lakien mukaan sen minkä nopeudessa voittaa, voimassa häviää.  Jos joutui vinssaamaan monia puita sen alkoi tuntemaan käsissään. Kun olisi kuitenkin tarkoitus jaksaa työskennellä koko päivä, niin tämä kaipasi jotain parannusta. 

Kyllä kyseisellä vinssillä työ onnistui, mutta se toinen 

ongelma oli käyttö yksin. 

Kuvitellaanpa tilanne, jossa tukkia hinataan lähemmäs ja se on takertumassa kiveen tai kantoon. Tässä kohdassa vinssaaja joutuu kävelemään tukin luo ja vaijerista sivulle vetämällä ohjaa tukin esteen ohi. Käveltyään takaisin vinssille ja jatkettuaan vinssaamista tukki viimein tulee kärryn viereen. Nyt tukki nostetaan ylös maasta ja kärryyn, mutta tämä ei ole ihan niin yksinkertaista. Tukin ylös vinssaaminen on helppoa, mutta kun se on tarpeeksi ylhäällä, niin se pitää siirtää sivusuunnassa, eli kuormaan. 

Kärryn nostopuomin sivusuuntaista liikettä rajoittaa 

kuitenkin lukko. Puomin voi lukita vain muutamaan 

kohtaan, ei niiden välille...

...Tämä taas vaikeuttaa tukin laskemista oikeaan kohtaan kuormassa. Jos haluaa siirtää tukkia vähän lukituskohtien väliin, niin  se pitää tehdä tukkia sivusuunnassa työntäen ja jos tukista irrottaa otteensa, niin tukki palaa alkuperäiseen asentoonsa. Samaan aikaan tukkia pitäisi kuitenkin vinssata alaspäin eli laskea se kuorman päälle. On tietenkin mahdollista laskea tukki vain kuormaan ja siirtää sitä käsin. Jos tukki on kovin raskas, niin tästä seuraa vain ylimääräistä työtä ja voimia kuluu. 

Tätä työtä keväällä tehdessäni heräsi ajatus 

ongelmien helpottamiseksi. Jos asentaisinkin 

käsikäyttöisen vinssin tilalle langattomalla 

kaukosäätimellä varustetun sähkövinssin. 

Sähkövinsseissä on tietysti samat nopeusongelmat kun käsikäyttöisissäkin, mutta tukin jäädessä kiinni kantoon tai kiveen vinssin käyttäjä on koko ajan tukin vierellä ohjaamassa sitä vaijerista sivulle vetäen ja samalla hän käyttää vinssiä toisella kädellä kaukosäätimen avulla. Tämä helpottaa tukin vetämistä kärryn viereen. Nyt tukkisakset siirretään tukin painopisteeseen ja tukki nostetaan kaukosäätimestä ohjaten. 

Kun tukki on nostettu ylös, se voidaan yhdellä kädellä työntää haluttuun kohtaan sivusuunnassa. Toisella kädellä ohjataan samalla vinssiä ja tukki voidaan laskea tarkalleen haluttuun kohtaan kuormassa. 

 Nostopuomin sivulukituksen voi pitää 

jossakin lukitusasennossa tai jos kärry on 

tasaisella paikalla, niin lukituksen voi  kytkeä 

väliaikaisesti pois apupalikan avulla. 

Tein siis kuvassa punaisena näkyvän 

puomin lukituksen poiskytkentäpalikan 

paksusta vanerista. Kuvassa palikka estää 

lukitusvipua lukitsemasta puomin sivuliikettä. 

Kun katsot aikaisempaa kuvaa samasta kohdasta

huomaat, että sama palikka vähän syvemmälle 

työnnettynä sallii puomin lukituksen toimia aivan 

normaalisti. Tällä pienellä apupalikalla saan 

puomin sivuliikken toimimaan haluamallani tavalla. 

Asensin vinssin tukkikärryn alkuperäiseen kiinnityskohtaan. Vinssin moottori ei ole kuitenkaan mitenkään suojassa mahdolliselta tukin heilahdukselta. Suojaus pitäisi tehdä riittävän tukevaksi. Lisäksi vinssiin kuuluu releiden ja vastaanottimen suojalaatikko, sekä kytkin, millä voi hallita vinssiä. Vinssin mukana ei tullut sulakerasiaa. Mielestäni se kuitenkin tarvitaan. Ajattelin, että nämä mainitut osat voisi varmaan kiinnittää moottorin suojaan ja koska olen aina inhonnut ajatusta, että sähkölaitteet ovat säältä suojaamattomia, niin päätin, että niin vinssin moottori, kuin mainitut sähkölaitteetkin pitää saada katon alle. 

Kuvassa näkyy miten ajattelin suojaukset toteuttaa. Nosturin pystypalkkiin 

hitsasin kaksi 40*40 mm neliöputkea ja niihin kiinni muutaman ristikkäisen 

harjateräksen. Tämä antaa uskoakseni suojaa heilahtavan tukin iskuja vastaan. 

Putkien etupuolelle taas taivutin sopivan kokoisen pellin. Tämä toimii, sekä 

kiinnitysalustana sähköosille, että kattona niille ja moottorille.  Kuvassa 

yritän vähän hahmotella eri osien tulevia paikkoja. 

Tässä suojarunko pohjamaalattuna.

...ja sama pintamaalattuna. Päädyin harmaaseen 

väriin, jotta se ei niin kovasti erottuisi kärryn 

sinkitystä rungosta. 

Tällä tavalla päätin sijoittaa sähköosat kiinnitysalustaan. Hieman ahdasta on, 

mutta mahtuivat kuitenkin. Eli suuri musta laatikko sisältää releet, sekä 

kaukosäätimen vastaanottimen. Sen oikeasta sivusta lähtevä paksu punainen 

johto menee sulakerasiaan. Moottorin ja mustan laatikon väliin kiinnitin kytkimen, 

millä voi myös ohjata vinssiä. Tätä voi tarvita vaikka silloin kun kaukosäädin ei toimi 

tai se on vaikka pudonnut taskusta metsään. Sininen muovilaatikko on kaukosäädin. 

Ehkä en tule säilyttämään sitä tässä, mutta voi sen siihen väliaikaisesti laittaa. Päätin 

myös parantaa sadesuojaa katosta riippuvalla läpinäkyvällä suojalla. 

En ollut ihan varma, miten yhdellä akulla pärjäisi töitä tehtäessä, mutta kun 

tilaa kärryn aisan päällä oli, niin päätin sijoittaa siihen saman tien kaksi akkua. 

Ne ovat 85Ah akkuja. niiden alustan tein 12 mm vesivanerista, jonka kiinnitin 

kärryn runkoon liinoilla. Lisäksi akkuja kiertää samasta vanerista tehdyt reunat. 

Itse akut kiinnitin alustaan myös liinoilla. Sähköjohdot on kiinni akuissa 

liittimillä, missä on siipimutterit.  Kiertämällä ne auki voi akun kengät irroittaa 

akuista ilman työkaluja. Työpäivän päättyessä voi akut irroittaa kotiin lähtiessä 

ja kärry voi jäädä metsään. Akut laitetaan tietysti kotona lataukseen seuraavaa 

päivää varten. Johdot päätin laittaa suojaputken sisään. Kuten kuvasta näkyy, 

niin suojaputki tekee aika suuren mutkan. Tämä sen takia, että kun nosturin torni 

kaadetaan, johtojen pitää olla tarpeeksi pitkät. 

Päätin vielä suojata akut 3 mm kumi- 

matolla. Lumi, vesi ja mönkijän renkaista  

lentävä kura pysyvät toivottavasti nyt 

siedettävissä määrissä. Akkuja on 

nyt mukavampi irroitella ja kiinnitellä. 

Koska nosturilla voi nostaa aika painaviakin tukkeja, kärry voi kaatua ainakin 

tyhjänä ja lisäksi tornin rakenteet joutuvat aika kovalle rasitukselle, jos tornia 

ei mitenkään tueta. Mietin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin tämännäköiseen 

ratkaisuun. Kuten kuvasta näkyy, tukijalan pituutta voidaan säätää teleskooppisesti. 

Jalan kiinnitys kärryyn tapahtuu siten, että jalan yläpäässä on paksu kiinnihitsattu 

pultti, joka työnnetään kärryn tornin kylkeen porattuun reikään. Kun nosturilla 

nostetaan tukkia, niin kärry nojaa kuorman suuntaan hieman, kunnes tukijalka 

kiristyy tornia vasten ja pysäyttää kallistumisen. 

Tukijalan kuljetusta ja säilytystä varten hitsasin puomin kylkeen kaksi koukkua. Näiden varaan voi lyhyeksi laitetun tukijalan laskea. Tässä sen ei pitäisi haitata nosturin käyttöä siinä tilanteessa, että tukijalkaa ei tarvita. Ajon aikana jalan pitäisi pysyä kyydissä. 

Nyt rakenneltu kokonaisuus piti vielä testata. Koska kotona ei sattunut olemaan  

muuta raskasta nostettavaa, niin päätin kokeilla kuvassa näkyvän kiven nostamista. 

Se painaa vain vajaat 50 kg, mutta ajattelin, että jos sitä nostaa riittävän monta kertaa 

saan jonkinlaisen kuvan akkujen kapasiteetista, sekä sulakkeen, moottorin ja johtojen 

jne. kestävyydestä. Lisäksi näkisin tukijalan toimivuuden. Ajattelin testiä aloittaessani, 

että jos akut riittävät esimerkiksi 35 - 40 nostoon ja laskuun, niin voin olettaa sen 

riittävän. Polttopuita tai satunnaisia tuulenkaatoja kerätessä raskaiden puiden osuus 

kokonaisuudesta on kuitenkin suhteellisen pieni. Suurin osa on yleensä käsin 

kärryyn heiteltäviä. No miten testi sujui? Se ylitti odotukset aika lailla...Tein 100 kpl 

nostoja ja laskuja noin 25 noston sarjoissa. Yritin rasittaa akkuja, vinssin moottoria, 

johtoja ja sulaketta niin, että löytäisin kestorajan, mutta rajaa ei löytynyt. 100 noston 
jälkeen kyllästyin ja päätin lopettaa testaamisen. Moottori kyllä lämpeni aika 
lämpimäksi, mutta muuta sitten ei tapahtunutkaan. No ei väkisin... Tämä 

kestävyys ja nostokapasiteetti tuntuu hyvinkin riittävältä. Akkujen kestävyyteen tulee varmasti 

vaikuttamaan ilman lämpötila aika lailla. Testiä tehdessäni lämpötila oli +3° C. 

Olen kuullut, että samannäköisissä vinsseissä on joskus ollut ongelmia langattoman 

kaukosäätimen toimintasäteen kanssa. Testasin sitäkin, mutta vaikka kävin 50 metrin 

päässä, vinssi vastasi ohjauskäskyihin aivan kuten läheltä ohjattuna. Vinssillä 

on vaijeria vain 12 metriä, joten kantavuus on hyvinkin riittävä. Menikö akut tyhjiksi?... 

Kun kytkin akkulaturin kiinni ja aloitin lataamisen, niin odotin, että laturi aloittaa ladata 

heti suurimmalla virralla, eli tässä tapauksessa 6A, mutta ei. Latausvirta ei noussut 

kuin vähän yli 2 A. Eli ei akut kovin tyhjiä olleet!!! Akkujen oltua yön yli latauksessa 

virta oli pudonnut noin 0,5 ampeeriin. Tämä oli aika moinen yllätys, kun oletin, että akut olisivat aivan tyhjiä 100 noston jälkeen!! Tämä kaikki on tietysti vain testiä ja todellisuus paljastuu ehkä vasta todellista työtä tehdessä, mutta testi lupaisi hyvää. 

Tukinjuontokärryt mönkijään

Toisilla metsäpalstoilla tarvitsin hieman erilaisia työkaluja mönkijän perään. Kyseessä on eri pituisten tukkien kuljetus esimerkiksi hankalamaastoisesta metsästä tien varteen, tai taimikon seasta kaadettujen siemenpuiden kuljetus tien varteen. Tähänkin on kehitetty mönkijän perään sopivia juontokärryjä, joten ei minun itse tarvinnut alusta alkaa. Tutkin, mitä ihmiset ovat rakentaneet ja lueskelin erilaisia keskustelupalstoja aiheesta. Kävin tietenkin myös tehdasvalmistajien kotisivuilla. Monia oivia kärryjä löytyi, mutta jos kärry olisi sellaisenaan minun makuni muklainen ollutkin, niin hinta sitten karkasi jo minun ulottumattomiin. Halvemmista taas tuntui jotain puuttuvan tai jokin ominaisuus oli sellainen, että se ei minulle kelvannut. Päätin suunnitella ja rakentaa itse kärryt. Halusin tehdä niistä sen kokoiset, että halkaisijaltaan 500mm kokoinen tukki vielä kulkisi vaivatta kyydissä. Pyörät ja pyörännavat päätin ostaa valmiina kaupasta. 

 500mm kokoisen tukin ympärille suunnittelin kärryn 

ja ne ominaisuudet, mitä kärryltä halusin. Materiaaliksi valitsin 

50mm putken 5mm seinämävahvuudella. Ohuemmat 

putket ovat 30mm ja myös 5mm seinämävahvuudella. 

Joku voi ajatella, että liiottelen ainevahvuuksien kanssa, 

mutta en halua joutua tilanteeseen metsässä, että runkoputket 

alkavat repeillä hitsaussaumojen vierestä, kun kärry joutuu 

vähän kovempaan kuormitukseen. Näitä tilanteita syntyy 

vääjäämättä. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Kyseessä on siis niin sanottu etummainen 

juontokärry. Tällä pystyy talvella toimimaan 

yksinkin ilman takakärryä. Idea on tuttu monien 

muiden aikaansaannoksista; Keskellä vinossa 

olevassa putkessa liukuu ylös ja alas vapaasti 

koukku, mihin tukin etupää juontoketjulla 

kiinnitetään. Kun mönkijä ja kärry lähtee liikkeelle, 

niin tukin etupää nousee ylös maasta ja ketkun kiristyessä 

koko tukki lähtee liikkeelle. Tukin takapää liukuu 

lumella. Vetopää pyörii vapaasti ympäri , joten jos 

kärry kaatuu, niin se ei hajota tai kaada mönkijää. 

Kärryn kolmiomainen rungonmuoto auttaa 

kärryä väistämään puita, kiviä ja kantoja. 

Kun kärry kääntyy tarpeeksi jyrkästi, 

niin tukin kylki osuu renkaan takareunaan 

ilman renkaan suojaa. Kuvassa takimmaisena 

olevat ohuemmat pystyputket toimivat siis 

renkaansuojina. Jos suojat puuttuvat, niin 

pyörään kiinni ottava tukki saa pyörän jarruttamaan 

ja pahimmassa tapauksessa kärryn kaatumaan. 

Tällä ratkaisulla ongelmaa ei pitäisi olla. 

Maalia pintaan!

Viimein valmis. Takimmaisena kärryssä näkyvät nostokahvat. 

Eli, jos peruutus tukin päälle ei onnistu, niin kahvoista voi 

kärryn nostaa kohdalleen. 

Lumettomana aikana tukin takapäätä ei voi laahata pitkin maata, jotta siihen ei tarttuisi hiekka ja multaa. Tämä taas vaikeuttaisi  ja  jopa estäisi saahaamisen. Tukin takapäätä varten tarvitaan toinen kärry. 

Parin illan piirtämisen jälkeen kärry oli paperilla valmiina. 

Nyt pitäisi vielä valmistaa se oikeasti. 

Tästä se alkaa! 

Aisa kiinni pääkaaressa.

Runko valmiina ja seuraavaksi ...

...maalia päälle.

Molemmat kärryt valmiina

Etukärry käytössä. 

Ja tässä molemmat. 

Tähän astisten kokeilujen perusteella toistaiseksi tuntuu siltä, että muutoksia ei tarvitse tehdä. Yllä olevista kahdesta videosta näkyy miten työ sujui. Ainoastaan pieni lisäys mitä en ehtinyt kärryjä rakentaessa tehdä, on juontoketjujen päihin noin 250mm mittaiset tangot (ikäänkuin suurikokoiset parsinneulat). Kun nämä ovat ketjujen päissä on ketjujen pujottaminen maassa makaavien tukkien alta huomattavasti helpompaa. 

Mönkijän / ATV :n hankinta

Mönkijän hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun hakkautimme erään pienehkön metsäpalstan. Palstalle tehtiin niin sanottu päätehakkuu. Katsellessani palstaa hakkuun jälkeen aloin miettiä jäljelle jääneen polttopuun määrää. Äkkiä katsoen sitä ollut paljoakaan, mutta kun tarkemmin katsoi, niin olihan sitä aika lailla, se vain oli hajallaan pitkin palstaa. Maasto on traktorille hankalahkoa; kiveä kiven vieressä, pehmeitä paikkoja siellä täällä ja vielä pari rinnepaikkaakin. Sen verran palstalla on kuitenkin kokoa ja puumäärät sellaisia, että ilman kuljetuskalustoa ei työ tulisi onnistumaan. Mikä neuvoksi? Olin joskus Youtubessa törmännyt mönkijällä tehtävään metsän siivoukseen ja päätin tutkia asiaa tarkemmin. Youtubesta löytyi vaikka mitä aiheeseen liittyvää. Lisäksi Googlettamalla löytyi paljon asiaan liittyviä muita linkkejä. Mönkijällä tehtävä korjuu alkoi kiinnostamaan. Asiaan paremmin perehtymällä yllätyin, miten paljon asiaan liittyvää kalustoa löytyy valmiina ja kekseliäät ihmiset ovat itse rakentaneet omiin tarpeisiinsa. 

Mönkijä on  ollut minulle kaiken kaikkiaan aika vieras asia. En tiennyt, mitä erilaisia laitteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan. Kaiken lukemisen jälkeen kuva kirkastui mielessäni; Maasto-, tieliikenne- tai traktorimönkijöistä itseäni kiinnosti eniten kaksi jälkimmäistä. Jos olisi kysymys pelkästään metsätyöstä, kaksi ensimmäistä olisivat ilman muuta vahvimmat ehdokkaat, mutta kun ajattelin, että mönkijällä pitäisi päästä ajamaan myös laillisesti tiellä, niin maasto- mallit jäivät pois vaihtoehdoista. Ajattelin, että laite saisi kulkea vähän enemmän, kuin 45 km/h, minkä traktoriksi rekisteröity saa enintään kulkea. Toisaalta traktorin käyttökustannukset olisivat hieman halvemmat, kuin tieliikenne- laitteen, lähinnä halvempien vakuutusten takia. Pelkän metsätyön takia mönkijä olisi suuren osan vuotta täysin käyttämättä, mutta halusin, että vapaa-ajan käyttö erilaisissa muodoissaan olisi myös mahdollista, jolloin myös käyttöaste kasvaisi. Toisin sanoen päädyin tutkimaan tieliikennemalleja.

Myynti-ilmoituksia selatessani vastaan tuli monia vaihtoehtoja, jopa niin monia, että taas piti tutkia mitä eri merkeistä ja malleista sanotaan. Kaikilla laitteilla löytyy sekä puolesta, että vastaansanojat ja todellisuus piti löytää rivien välistä. Esim. joidenkin merkkien keskustelupalstoilla oli paljon sellaisia viestejä, minkä tiivistetty sanoma oli: Jatkuvasti odottamattomia ja uusiutuvia, sekä yleisesti ottaen heikosta laadusta kertovia vikoja. Mielestäni näitä löytyi eniten Kiinalaisista tuotemerkeistä. Kiinalaisista koneista minulla on ollut muutenkin toisinaan erittäin negatiivisia kokemuksia ja nyt kun kyseessä on usean tuhannen euron hintainen laite en oikein uskaltanut ottaa riskiä, joten jätin Kiinalaiset merkit pois mielestäni. En väitä, ettei olisi mahdollista saada aivan kelvollista Kiinalaista mönkijää, mutta riski oli minun mielestäni liian suuri, huolimatta siitä, että samalla hinnalla, kun käytetty merkkituote maksaa, niin saisi uuden ja houkuttelevilla ominaisuuksilla varustetun Kiinalaisen. Näin minä sen ajattelin. Monet päätyvät toiseen ratkaisuun. 

Kaiken miettimisen ja etsinnän jälkeen löysin vielä kohtuullisen läheltä Polaris 330 ATP:n. Tämä vaikutti omiin tarpeisiini aika sopivalta. Tehon riittävyys metsätöissä oli pienoinen huolen aihe, mutta kun tätäkin tutkin keskustelupalstoilla, niin tulin siihen tulokseen, että kyllä se minun tarpeisiini pitäisi riittää. Aika nopeasti tehon puute tai riittävyys tultaisiin huomaamaan. 

Tämän näköinen laite löytyi ja kauppaan 

sisältyi vielä lumiaurakin, vaikka minulla 

ei taida sille paljon käyttöä ollakaan. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Pelkkä mönkijä ei riitä, vaan se pitää varustella metsäkäyttöön sopivaksi, joten tuumasta toimeen. 

Näin jossain Youtube- videossa, kun joku oli rakentanut 

pikakiinnityksellä varustetun työkalutelineen etutavaratelineen 

päälle. Mielestäni se oli aika kätevän näköinen, joten 

päätin tehdä sellaisen itsellenikin. Työkalut ovat pikakiinnityksellä 

kiinni. 

Kyseisen mönkijän takaosassa on valmiina pieni lava, 

johon saan hyvin mahtumaan kuvassa näkyvät työkalut ja tarvikkeet. 

Nyt saadaan työkalut kulkemaan kätevästi, mutta vielä pitäisi saada 

itse pääasia, eli puu kulkemaan.  Minkälainen perävaunu olisi kätevin?

Päädyin hankkimaan tavallisen perus ATV:n 

tukkikärryn. Sattui hyvä tuuri ja löysin sellaisen 

tarjouksen, joka sisälsi nosturin. ( Tosin ilman 

vinssiä, mutta se ei olisi suuri pulma.) Koska suuri 

osa kerättävästä polttopuusta tulisi olemaan suuria ja vääriä 

oksia, niin päätin, että lavan pitäisi olla umpinainen. 

( Jotta oksat eivät sojottaisi joka suuntaan kuormasta. 

Näin säästäisin myös renkaita.)

Tässä lavan vanerointi lähes valmiina. Pohjavaneri 

on 15mm paksua ja muut osat 12mm vesivaneria. Laitoin 

liukkaan puolen sisälle päin, koska luulisin, että 

kuorman teko ja purkaminen saattaisi näin helpottua. 

Puut vain liukuvat mukavammin ja kevyemmin. 

Ehkä jossain jyrkässä ylämäessä kuorma pitäisi sitoa kiinni, 

jotta se ei putoaisi ennen aikojaan kyydistä. Aika tulisi tämän näyttämään. 

Kiinnitin levyt kahdesta syystä kumilenkeillä:

Ensinnäkin telin keinuakselin liike ääriasennoissaan 

on niin suuri, että akseli tulisi ottamaan kiinni lavan pohjaan. 

Tästä saattaisi seurauksena olla se, että jos pohjavaneri olisi 

kiinnitetty kiinteästi kärryn runkoon esimerkiksi ruuvaamalla, 

niin se saattaisi repeytyä irti. Eli levyn pitäisi päästä liikkumaan 

tarvittaessa. Tästä syystä en kiinnittänyt levyä mitenkään, en 

edes kumilenkeillä. Sivuvanerit pitävät pohjavanerin paikoillaan. 
Kuten kuvasta näkyy sivuvanerit on kiinnitetty kumilenkeillä. 

Kuten tästä kuvasta näkyy kumilenkkien sijoitus pankoihin 

nähden ei ole keskeinen, vaan vähän toisella reunallaan. 

Tällä pyrin saamaan kumilenkin kulman kiinnikkeessä 

sellaiseksi, että se pysyy oikeasti kiinni ja että kiinnitys ja 

irroitus olisivat helppoja. Kumilenkin kiinteän pään varmistukseksi 

laitoin vielä nippusiteen. Se pää ei ainakaan aukea. 

Tukkikärryä kootessani törmäsin toiseen 

pulmaan: Kärry on liian korkea sopiakseen auton 

perävaunun kuomun alle. Eli nosturin torni 

pitää saada alas ja mielellään ilman työkaluja. Tornihan on 

kiinni kärryn rungossa kolmella pultilla, mutta 

jos kärryä kuljetetaan vähänkään useammin, niin 

mielestäni on liian vaivalloista irroittaa aina 

kyseiset pultit... 

... Joten päätin rakentaa kyseiseen liitokseen 

riittävän tukevan saranan. Tämä tulisi olemaan takimmainen, 

eli varsinainen sarana, minkä ympäri nosturin torni tulisi kaatumaan 

taaksepäin lavalle... 

... Kun taas tämä olisi tornin etupuolella oleva irroitettava 

lukitustappi. Kuten näistä muutamista kuvista näkyy 

vinssiksi valitsin Bilteman kaksinopeuksisen venevinssin. 

Lisäsin vielä kärryn aisaan 

aisapyörän. Ajattelin, että jos joskus syntyy tilanne, 

että täydessä lastissa oleva kärry on irroitettava 

vetokoukusta, niin sitä ei enää nostettaisi käsin. Ja 

kun kärryä säilytetään käyttämättömänä, niin nyt vetopää 

on siististi irti maasta. Ja vielä, onhan kärryä näin mukavampi 

liikutella käsinkin. Kuvassa olen juuri tuonut kärryn 

siivottavalle palstalle. 

Ensimmäinen kuorman teko meneillään. Vähän jännittää 

jaksaako mönkijä vetää kuormaa ja kestääkö mönkijä ja 

kärry työn touhussa! En tiedä miten paljon kuormaa voi 

tehdä, mutta pianhan se selviää... 

Ensimmäinen kuorma oli tämänkokoinen ja se tuli hienosti metsästä ulos. Tämä lupaisi hyvää. 

 Maasto on muutamissa paikoissa hieman haastava, 

jos kärryssä on paljon painoa... 

... ja kun maan pinta on kovin epätasainen, niin keinuakselithan 

liikkuvat aika paljon. Toimivatko ne yhteen vanerien kiinitysten kanssa, 

vai joudunko muuttamaan kiinnityssysteemiä? 

Seuraavaan kuormaan uskalsin jo ottaa kyytiin vähän 

suurempia puita. Sain samalla kokeilla vinssiä. 

Käsikäyttöinen vinssi on aika hidas, mutta selkää 

tämäkin säästää. Ei tarvitse nostaa kaikkien painavimpia  

puita. Jos vinssiä tarvitaan paljon, niin silloin 

pitää harkita sen vaihtamista kauko-ohjattuun sähköiseen. 

Tässä ensimmäisen vajaan viikonlopun "saalis." 

Työ tuntuu sujuvan aika mukavasti ja suurin piirtein 

suunnitellusti.