Kokemuksia metsätyöstä mönkijällä

Tammikuun alussa 2015 aloitimme tukkisavotan, tarkemmin sanottuna siemenpuiden kaatamisen. Kyseisellä palstalla tehtiin hakkuu aikanaan ja  nyt oli aika poistaa siemenpuut. Tietyissä maastokohdissa ja tiheämmissä taimikoissa ei ollut mielekästä käyttää traktoria, vaan ajattelimme kokeilla olisiko mönkijästä oikeisiin metsätöihin. Tässä tapauksessa tukinajoon. 

Tänä talvena ei montaa oikeaa pakkaspäivää ollutkaan lounais- 

Suomessa, mutta töitä aloitettaessa sellainen sattui olemaan. 

-14°C. Lunta oli vain sen verran, että maa oli juuri ja juuri valkoinen.

Kuvassa ensimmäistä tukkia ajamassa.

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä!!

Seuraava tukki olikin jo aika paljon suurempi!! Hämmästyttävän hyvin mönkijä  (Polaris 330 ATP) jaksoi tukkeja vetää. Mönkijän takapyörille asensin jääketjut. Etupäähän hankin jo viime syksynä uudet renkaat vanhojen sileiden tilalle. Polariksen nelivetohan toimii siten, että jos takapyörät pyörähtävät 1/12 osa kierroksen nopeammin, kuin etupyörät, etuveto kytkeytyy automaattisesti mukaan. Jääketjut lisäävät HUIMASTI renkaiden pitoa lumessa ja jäällä ja jos takapyörien pito ei riitä, silloin etupyörät tulevat mukaan. Helpoissa paikoissa näki, että takapyörien pito yksinään riitti, mutta kun tuli hankala maasto tai enemmän lunta tai kuorma oli poikkeuksellisen raskas, niin etuveto kytkeytyi automaattisesti. Kuljettajan ei tarvitse asiaa miettiä lainkaan tai ajaa jotenkin erilaisella tavalla kytkeäkseen tai pitääkseen etuvedon mukana. Siitä täydet pisteet Polarikselle. 

Tämän kokoisen tukin kohdalla alkoi jo vähän epäilyttää! Vieläkö tämä kulkisi mönkijällä? 

Nuoret ovat uskoa täynnä ;)

Hyvin sen kuljettaminen kuitenkin pienistä epäilyistä huolimatta sujui. 

Maasto on tässä aika helppo, loiva ylämäki, vaikkakin jonkin verran kivikkoa. Kyseisen 

mönkijän teho on vain vaivaiset 12 hevosvoimaa, mutta kun vaihteistovälitys on hyvä ja 

voima välittyy hyvin pyörille, niin voiman määrä ei ole se oleellisin asia. Itse 

asiassa kertaakaan ei voima loppunut kesken, vaikka mitä teki. Kun kuorma oli liian 

suuri tai jäi johonkin hankalaan kohtaan kiinni, niin mönkijän neljä pyörää kaivoivat tehokkaasti suuret kuopat maahan. 

Tässä toinen edellistä jonkin verran pidempi tukki, joka tuotiin aika hankalasta 

paikasta. Takimmainen kärry on kiinnitetty aika keskelle tukkia, jotta melko jyrkät 

käännökset ahtaissa paikoissa olisivat onnistuneet. Tukki painoi niin paljon, että 

päästäksemme ajouralle meidän piti käyttää mönkijän etuvinssiä ja hinata koko 

yhdistelmä jonkin matkaa. Ajouralle päästyämme oli ajaminenkin aika tarkkaa puuhaa: 

Jos kuorman kanssa pysähtyi tai hidasti väärässä kohdassa, seurauksena saattoi olla 

kiinni jääminen. 

Tässä vielä yksi aika suuri tukki. Tätä kuljetettaessa oli jo lumi sulanut suurimmaksi osaksi pois, jolloin mönkijän pyörillä oli jo erinomainen pito. 

Aivan kaikkia puita ei juonnettu juontokärryillä, vaan osaksi käytimme 

sähköisellä vinssillä varustettuja tukkikärryjä. Jos oli hyvä tuuri, 

niin satuin samaan aikaan purkupaikalle traktorin kanssa. Nytkin 

traktorin maatilakuormaimella puretaan mönkijän kuormaa. Tämä 

nopeutti jonkin verran kuorman purkua. Tukkikärryn omallakin 

sähkövinssillä kuorman purku oli yllättävän helppoa. Silti 

hydraulikuormain on nopeampi.

Tässä tukkeja vedetään tukkikärryn sähkövinssillä kärryn viereen ja siitä 

kuormaan. Ostin vähän järeämmät tukkisakset ja tuunasin niitä sen verran, että 

asensin kuvassa näkyvän ketjun saksiin. Tarvittaessa sakset saa hetkessä irti 

nostovaijerin koukusta. 

Tämä kuva on samasta paikasta. Tukkikärryn vinssi on langattomalla kauko-ohjaimella varustettu ja se osoittautui käytössä tosi käteväksi; Vinssi vapaalle, vein vaijerin tukkisaksineen kiinni tukkiin. Vinssin kytkin taas kiinni ja kävely takaisin tukin viereen. Nyt toisella kädellä ohjataan kaukosäätimellä vinssiä ja toisella voi ottaa kiinni vaijerista ja siten ohjata tukki kivien ja kantojen ohi. Tämäkin nopeutui ja  helpottui aika paljon, kun vinssiä käytti toinen henkilö. Silloin ei tukkisaksien kiinnittämisen jälkeen tarvitse kävellä takaisin vinssille kytkemään kytkin kiinni. Tosin silloin ei tarvita kaukosäädintäkään. Toisinaan työskentelin yksin, toisinaan minulla oli apuvoimia. 

Kuormaa purkamassa! Pienen harjoittelun jälkeen 
purkaminen sujuu aika näppärästi, vaikka puomissa ei 
olekaan mitään moottoroitua kääntöä tai puomin ulottuvuutta 

ei voi muuttaa noston aikana. Suuretkin puut nousevat kuormasta 
yllättävän mukavasti. 

Jotta lukijalle ei jäisi liian ruusuinen kuva työn sujuvuudesta, 
niin kerron mitä vaikeuksia meille syntyi. Alkuperäinen 
tukkikärryn vinssi hajosi. Tarkemmin sanoen sen vaihteisto. 
Tämä tapahtui yhtenä pakkaspäivänä. Alkuperäisen vinssin 
kelauksen lukituskytkin ei oikein palautunut kunnolla lukitusasentoon, 
vaan ilmeisesti liian paksun rasvan takia se toimi toisinaan huonosti. 
Kun vinssi hajosi ja avasin sen huomasin, että vaihteistosta oli yksi 
ratas hajonnut. Päätin hankkia hieman laadukkaamman ja samalla 
järeämmän vinssin. Tämän esittely-yksilön löysin ja sain sen hieman 
alennettuun hintaan, koska osa sen lisäosista oli kadonnut liikkeessä. 
Se sopi minulle mainiosti, koska edellisestä vinssistä kyseiset osat 
säästyivät. Tämän vinssin vetolyky on 2040 kg ja mikä tärkeintä, 
sen lukituskytkin toimii eri tavalla, kuin edellisessä vinssissä. Tämä 
vaikutti luetettavammalta. Asentaminen oli aika nopea toimenpide 
ja työ jatkui taas. 

Nyt meilläkin oli lunta jo parhaimmaillaan polveen asti . Tässä 
kuvassa taitaa olla vanha vinssi vielä paikallaan, mutta olosuhteet 
olivat nyt tällaiset. Työ sujui mukavasti, kunnes sattui seuraava 
murhe. 

Parin yhteensattuman takia tukkikärryn johdot sulivat 
tämän näköiseksi kasaksi. Jouduin tuomaan kärryt kotiin 
ja jouduin uusimaan kaikki johdot, sekä releet. Tämä jo 
vähän harmitti!! No... vaihdoin sähköjohdot paksuimpiin, 
korvasin sulakkeen pienemmällä ja neuvoin hieman nuorisoa 
vinssin käytössä ;)

Korjausten jälkeen työ sujui hienosti, jopa 
liian hienosti. Viimeistä kuormaa purkaessani 
eräs suuri tukki jäi jumiin enkä huomannut sitä heti 
vaan jatkoin vinssaamista. Seurauksena oli se, että 
vinssitornin runko vääntyi hieman. Tämä ei näytä 
kovin pahalta, mutta kun koko torni on pystyssä, 
niin se on jo pahemman näköinen. Syynä oli etusermin 
yläreunapalkin taipuminen. Sen alla ei ollut mitään tukea. 

Suoristin taipuneet osat ja lisäsin pari tukea. 

Tässä kuvassa etusermin suoristaminen on vielä tekemättä, mutta 
kuvan tarkoituksena on näyttää, miten likaiseksi etusermi muuttuu, 
mönkijän pyöristä lentävän lian ja lumen takia. Akkuja suojaava 
kumimatto oli aika hyvä. Akut säilyivät maton takana yllättävän 
puhtaina. 

Kaiken kaikkiaan kokemukset aika raskaidenkin metsätöiden suorittamisesta mönkijän ja erilaisten apuvälineiden avulla olivat tosi hyviä. Kertomani kaluston hajoamiset olivat vaan oppirahoja, mitkä toisinaan pitää maksaa. Nyt kaluston pitäisi olla aika lailla työkunnossa. Kaksi 85 Ah:n akkua riitti tosi hyvin rinnakkain kytkettynä koko päivän, aika runsaaseenkin vinssaamiseen. En tiedä kuinka kauan yhdellä akulla pärjäisi, mutta minä ajattelin asian niin, että kun oikeasti tehdään töitä, niin akkujen pitää riittää kauemmin, kuin päivässä tarvitaan. Jos joku miettii mönkijän avulla tekevänsä metsätöitä, niin ainakin tässä mittakaavassa se toimii. Työ kesti noin 2,5 kuukautta viikonloppuisin tehtynä. Kuutiomääristä en osaa sanoa, mutta suuria tukkipinoja syntyi aika monta. Me teimme sekä traktorin, että mönkijän avulla töitä ja molemmille oli omat paikansa. Joihinkin maastoihin ei ole traktorilla menemistä. Toisinaan metsän pohja kärsii liikaa raskaista koneista ja samalla puiden juuret. Päätehakkuissa ei tästä ole haittaa, mutta harvennushakkuissa runsaastikin. Toisinaan taas traktorilla on kätevämpi ja nopeampi korjata puuta. Kuormat voivat olla huomattavasti suurempia. Molempien hyvien puolien yhdistämisellä päästään aika mukavaan lopputulokseen. 

Mönkijän / ATV :n hankinta

Mönkijän hankinta tuli ajankohtaiseksi, kun hakkautimme erään pienehkön metsäpalstan. Palstalle tehtiin niin sanottu päätehakkuu. Katsellessani palstaa hakkuun jälkeen aloin miettiä jäljelle jääneen polttopuun määrää. Äkkiä katsoen sitä ollut paljoakaan, mutta kun tarkemmin katsoi, niin olihan sitä aika lailla, se vain oli hajallaan pitkin palstaa. Maasto on traktorille hankalahkoa; kiveä kiven vieressä, pehmeitä paikkoja siellä täällä ja vielä pari rinnepaikkaakin. Sen verran palstalla on kuitenkin kokoa ja puumäärät sellaisia, että ilman kuljetuskalustoa ei työ tulisi onnistumaan. Mikä neuvoksi? Olin joskus Youtubessa törmännyt mönkijällä tehtävään metsän siivoukseen ja päätin tutkia asiaa tarkemmin. Youtubesta löytyi vaikka mitä aiheeseen liittyvää. Lisäksi Googlettamalla löytyi paljon asiaan liittyviä muita linkkejä. Mönkijällä tehtävä korjuu alkoi kiinnostamaan. Asiaan paremmin perehtymällä yllätyin, miten paljon asiaan liittyvää kalustoa löytyy valmiina ja kekseliäät ihmiset ovat itse rakentaneet omiin tarpeisiinsa. 

Mönkijä on  ollut minulle kaiken kaikkiaan aika vieras asia. En tiennyt, mitä erilaisia laitteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan. Kaiken lukemisen jälkeen kuva kirkastui mielessäni; Maasto-, tieliikenne- tai traktorimönkijöistä itseäni kiinnosti eniten kaksi jälkimmäistä. Jos olisi kysymys pelkästään metsätyöstä, kaksi ensimmäistä olisivat ilman muuta vahvimmat ehdokkaat, mutta kun ajattelin, että mönkijällä pitäisi päästä ajamaan myös laillisesti tiellä, niin maasto- mallit jäivät pois vaihtoehdoista. Ajattelin, että laite saisi kulkea vähän enemmän, kuin 45 km/h, minkä traktoriksi rekisteröity saa enintään kulkea. Toisaalta traktorin käyttökustannukset olisivat hieman halvemmat, kuin tieliikenne- laitteen, lähinnä halvempien vakuutusten takia. Pelkän metsätyön takia mönkijä olisi suuren osan vuotta täysin käyttämättä, mutta halusin, että vapaa-ajan käyttö erilaisissa muodoissaan olisi myös mahdollista, jolloin myös käyttöaste kasvaisi. Toisin sanoen päädyin tutkimaan tieliikennemalleja.

Myynti-ilmoituksia selatessani vastaan tuli monia vaihtoehtoja, jopa niin monia, että taas piti tutkia mitä eri merkeistä ja malleista sanotaan. Kaikilla laitteilla löytyy sekä puolesta, että vastaansanojat ja todellisuus piti löytää rivien välistä. Esim. joidenkin merkkien keskustelupalstoilla oli paljon sellaisia viestejä, minkä tiivistetty sanoma oli: Jatkuvasti odottamattomia ja uusiutuvia, sekä yleisesti ottaen heikosta laadusta kertovia vikoja. Mielestäni näitä löytyi eniten Kiinalaisista tuotemerkeistä. Kiinalaisista koneista minulla on ollut muutenkin toisinaan erittäin negatiivisia kokemuksia ja nyt kun kyseessä on usean tuhannen euron hintainen laite en oikein uskaltanut ottaa riskiä, joten jätin Kiinalaiset merkit pois mielestäni. En väitä, ettei olisi mahdollista saada aivan kelvollista Kiinalaista mönkijää, mutta riski oli minun mielestäni liian suuri, huolimatta siitä, että samalla hinnalla, kun käytetty merkkituote maksaa, niin saisi uuden ja houkuttelevilla ominaisuuksilla varustetun Kiinalaisen. Näin minä sen ajattelin. Monet päätyvät toiseen ratkaisuun. 

Kaiken miettimisen ja etsinnän jälkeen löysin vielä kohtuullisen läheltä Polaris 330 ATP:n. Tämä vaikutti omiin tarpeisiini aika sopivalta. Tehon riittävyys metsätöissä oli pienoinen huolen aihe, mutta kun tätäkin tutkin keskustelupalstoilla, niin tulin siihen tulokseen, että kyllä se minun tarpeisiini pitäisi riittää. Aika nopeasti tehon puute tai riittävyys tultaisiin huomaamaan. 

Tämän näköinen laite löytyi ja kauppaan 

sisältyi vielä lumiaurakin, vaikka minulla 

ei taida sille paljon käyttöä ollakaan. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi niitä.

Pelkkä mönkijä ei riitä, vaan se pitää varustella metsäkäyttöön sopivaksi, joten tuumasta toimeen. 

Näin jossain Youtube- videossa, kun joku oli rakentanut 

pikakiinnityksellä varustetun työkalutelineen etutavaratelineen 

päälle. Mielestäni se oli aika kätevän näköinen, joten 

päätin tehdä sellaisen itsellenikin. Työkalut ovat pikakiinnityksellä 

kiinni. 

Kyseisen mönkijän takaosassa on valmiina pieni lava, 

johon saan hyvin mahtumaan kuvassa näkyvät työkalut ja tarvikkeet. 

Nyt saadaan työkalut kulkemaan kätevästi, mutta vielä pitäisi saada 

itse pääasia, eli puu kulkemaan.  Minkälainen perävaunu olisi kätevin?

Päädyin hankkimaan tavallisen perus ATV:n 

tukkikärryn. Sattui hyvä tuuri ja löysin sellaisen 

tarjouksen, joka sisälsi nosturin. ( Tosin ilman 

vinssiä, mutta se ei olisi suuri pulma.) Koska suuri 

osa kerättävästä polttopuusta tulisi olemaan suuria ja vääriä 

oksia, niin päätin, että lavan pitäisi olla umpinainen. 

( Jotta oksat eivät sojottaisi joka suuntaan kuormasta. 

Näin säästäisin myös renkaita.)

Tässä lavan vanerointi lähes valmiina. Pohjavaneri 

on 15mm paksua ja muut osat 12mm vesivaneria. Laitoin 

liukkaan puolen sisälle päin, koska luulisin, että 

kuorman teko ja purkaminen saattaisi näin helpottua. 

Puut vain liukuvat mukavammin ja kevyemmin. 

Ehkä jossain jyrkässä ylämäessä kuorma pitäisi sitoa kiinni, 

jotta se ei putoaisi ennen aikojaan kyydistä. Aika tulisi tämän näyttämään. 

Kiinnitin levyt kahdesta syystä kumilenkeillä:

Ensinnäkin telin keinuakselin liike ääriasennoissaan 

on niin suuri, että akseli tulisi ottamaan kiinni lavan pohjaan. 

Tästä saattaisi seurauksena olla se, että jos pohjavaneri olisi 

kiinnitetty kiinteästi kärryn runkoon esimerkiksi ruuvaamalla, 

niin se saattaisi repeytyä irti. Eli levyn pitäisi päästä liikkumaan 

tarvittaessa. Tästä syystä en kiinnittänyt levyä mitenkään, en 

edes kumilenkeillä. Sivuvanerit pitävät pohjavanerin paikoillaan. 
Kuten kuvasta näkyy sivuvanerit on kiinnitetty kumilenkeillä. 

Kuten tästä kuvasta näkyy kumilenkkien sijoitus pankoihin 

nähden ei ole keskeinen, vaan vähän toisella reunallaan. 

Tällä pyrin saamaan kumilenkin kulman kiinnikkeessä 

sellaiseksi, että se pysyy oikeasti kiinni ja että kiinnitys ja 

irroitus olisivat helppoja. Kumilenkin kiinteän pään varmistukseksi 

laitoin vielä nippusiteen. Se pää ei ainakaan aukea. 

Tukkikärryä kootessani törmäsin toiseen 

pulmaan: Kärry on liian korkea sopiakseen auton 

perävaunun kuomun alle. Eli nosturin torni 

pitää saada alas ja mielellään ilman työkaluja. Tornihan on 

kiinni kärryn rungossa kolmella pultilla, mutta 

jos kärryä kuljetetaan vähänkään useammin, niin 

mielestäni on liian vaivalloista irroittaa aina 

kyseiset pultit... 

... Joten päätin rakentaa kyseiseen liitokseen 

riittävän tukevan saranan. Tämä tulisi olemaan takimmainen, 

eli varsinainen sarana, minkä ympäri nosturin torni tulisi kaatumaan 

taaksepäin lavalle... 

... Kun taas tämä olisi tornin etupuolella oleva irroitettava 

lukitustappi. Kuten näistä muutamista kuvista näkyy 

vinssiksi valitsin Bilteman kaksinopeuksisen venevinssin. 

Lisäsin vielä kärryn aisaan 

aisapyörän. Ajattelin, että jos joskus syntyy tilanne, 

että täydessä lastissa oleva kärry on irroitettava 

vetokoukusta, niin sitä ei enää nostettaisi käsin. Ja 

kun kärryä säilytetään käyttämättömänä, niin nyt vetopää 

on siististi irti maasta. Ja vielä, onhan kärryä näin mukavampi 

liikutella käsinkin. Kuvassa olen juuri tuonut kärryn 

siivottavalle palstalle. 

Ensimmäinen kuorman teko meneillään. Vähän jännittää 

jaksaako mönkijä vetää kuormaa ja kestääkö mönkijä ja 

kärry työn touhussa! En tiedä miten paljon kuormaa voi 

tehdä, mutta pianhan se selviää... 

Ensimmäinen kuorma oli tämänkokoinen ja se tuli hienosti metsästä ulos. Tämä lupaisi hyvää. 

 Maasto on muutamissa paikoissa hieman haastava, 

jos kärryssä on paljon painoa... 

... ja kun maan pinta on kovin epätasainen, niin keinuakselithan 

liikkuvat aika paljon. Toimivatko ne yhteen vanerien kiinitysten kanssa, 

vai joudunko muuttamaan kiinnityssysteemiä? 

Seuraavaan kuormaan uskalsin jo ottaa kyytiin vähän 

suurempia puita. Sain samalla kokeilla vinssiä. 

Käsikäyttöinen vinssi on aika hidas, mutta selkää 

tämäkin säästää. Ei tarvitse nostaa kaikkien painavimpia  

puita. Jos vinssiä tarvitaan paljon, niin silloin 

pitää harkita sen vaihtamista kauko-ohjattuun sähköiseen. 

Tässä ensimmäisen vajaan viikonlopun "saalis." 

Työ tuntuu sujuvan aika mukavasti ja suurin piirtein 

suunnitellusti.